Aattona käytiin Johannan ja poikien kanssa Saaressa lenkillä. Koirat sai purkaa energiaa ja saatiin ihan porukalla römpiä lumihangessa. Illalla me ei sitten ulkoiltu ollenkaan kun rakettien ampumislupa tuli. Meillä oli aattona hyvin rauhallista oltiin ihan kotosalla ja muutama kaveri tuli kylään. Melua pidettiin niin töllön kautta kuin Spotifyn kautta. Eipä noihin paukkuihin meillä kukaan ole reagoinut aikaisemminkaan, mutta varovainen täytyy olla aina!. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Mummo oli sen verran hassu että normaalin työhuoneen sijaan (nukkuu aina siellä sohvalla) se olikin olkkarissa poikien välissä (?) en tiedä onko siitä tullut vanhuuden höperö vai jännittikö pikkasen paukut?. Siellä se kuitenkin nukkui ihan tyytyväisenä. Muilta koirilta tuo on ihan normaalia jos vieraita on, mutta Bella ei koskaan mene vieraiden luokse ainakaan istumaan
Lauantaina lenkkeiltiin jälleen Johannan ja pokien kanssa. Suunnaksi otettiin Elonkierto. Metsässä ei tälläkään kertaa ollut polkuja joten saatiin rämpä hangessa. Paluumatkaa hieman helpotettiin Lucaksen ja Ricon vuoksi kun tultiin aurattua peltotietä. Lucaksessa roikkui aika mehevät lumipallot... Kummasti se lumi tarttuu vaikkei se mitään suojalunta ollutkaan?. Kiitos Johannalle ja pojille molempien päivien lenkeistä!.
Sunnuntaina pohdin pitkään lähdenkö Hyvinkäälle kisaamaan vai en. Ensimmäinen startti kello 18.30 ja kolmas klo 21.15. Kaikissa starteissa 50 koiraa luokassa joten puolilta öin kotiin ja maanantai aamuna töihin... Pitkän venkomisen ja reippaan happihyppelyn (puolitoista tuntia lenkkeillen Tolpan kanssa) päätin kisoihin lähteä. Tosin mulla tuli jo paha fiilis ennen Perähuhdan risteystä kun lumipöllysi pahasti tiellä eikä edessä näkyviä autoja näkynyt yhtään. Ahdisti aika paljon, mutta se pöllyävä lumisade kuitenkin loppui ennen Lopen risteystä. Muuten olisin varmaan kääntynyt kotiin.
Kisat pidettiin meille uudessa paikassa Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa. Puitteet oli hienot: lämmin halli ja ihan kivasti tilaa myös sisällä. Me oltiin tapamme mukaan hyvissä ajoin paikalla hieman yli puoli kuusi. Kävin ilmoittautumassa ja kyselin aikatauluja. Aikataulut oli hieman edellä ja samalla tiedustelin aikastetaanko kisoja?. Minulle sanottiin: ei, mennään aikataulussa. Vielä varmistin että tutustuminen puoli seitsemän? johon vastattiin: kyllä. Kävelin sitten tyttöjen kanssa puolentunnin lenkin ja tulin autolle kuuden jälkeen. Laitoin Back On Trackit päälle ja rauhassa katsoin kisatamineet valmiiksi. Menin 18.20 sisälle (eli kymmenen minuuttia ennen arvioitua rataantutustumista sisälle) ja kuulin kun ensimmäinen koira kuulutettiin lähtöviivalle ja Bellaa valmistautumaan. Kiva homma!. Olin sitten missannut rataantutustumisen kun aikatauluja oli kuitenkin aikaistettu. No ei siinä sitten mitään... Tutustumisen oli aloitettu hieman yli kuusi ja kahdessa erässä. Menin sitten sanomaan ettei Bella ja Fyra starttaa A-kisassa ollenkaan. Ei mulla ollut mitään järkeä mennä kylmiltään radalle kun en päässyt edes sivuilta sitä katsomaan. Kyllä mua suoraan sanottuna vitutti suuresti!. Ajaa Hyvinkäälle ajoissa ja missata eka tutustuminen. Motivaatio ei kyllä yhtään noussut kun olin vielä aamulla miettinyt lähdenkö ollenkaan koko paikalle. No en tiedä mitkä mun oikeuteni tälläisessä tilanteessa olisi ollut?. Vaatia uusi tutustuminen?. Ilmoittautumispisteen tyttö oli kylä pahoillaan koska se tuli vielä erikseen sanomaan pahoittelunsa.
No me mentiin sitten uudelleen kävelylle ja hakemaan jonkinlaista kisavirettä. Jonkinlaisen sain itselleni viritettyä, mutta kyllä se ketutus oli edelleenkin mielessä. Illan kaikilla radoilal tuomarina toimi Anne Savioja. Olin alunperin ilmoittanut kaikki tytöt kahteen starttiin, mutta A-kisan vuoksi ainaostaan Duo kisasi kahdessa ja Fyra & Bella yhdessä startisssa. B-radan profiili oli kiva. Ei ollenkaan paha, hieman jotain vääntöä mutta pääasiassa oikein sujuva. Bella pääsi radalle heti ekojen koirien juokossa. Mummo oli hyvin innoissaan Se meni tosi hienosti radan kunnes se irtosi hieman liikaa ja jätti kulma hypyn hyppäämättä (kielto) ja en ehtinyt tekemään mitään kun se jo pomppasi sen väärästä suunnasta. Loppumetreillä Mummo pyöri vain ympyrää kun se ei tiennyt minne se olisi mennyt into piukeena... Hassu Mummo sai hylkäyksen vuoden ekasta startista. Duon kanssa mulla oli tosi rento fiilis. Pitkästä aikaan sellainen tosi kiva olotila. Ajattelin kuin oltaisiin treeneissä tai epikissä. Duo kulki ihan kivasti. Hieman oli kaoottista kun ei olla aikoihin tehty 24 esteen rataa. Mun pakka meinasi seota vikoilla esteillä kun tajusin nollan olevan alla. Duo taisteli kuitenkin itsensä maaliin tuloksella nolla Olin niin iloinen!. Pitkästä aikaa Duon kanssa nolla ja tuntui siltä että me oikeasti oltiin yhdessä siellä radalla. Sijoitukseksi saatiin 7./47. Palkintosijoista jäätiin hieman yli sekuntti.
C-rata oli hyppyrata. Mulla kävi pieni suunnitteluvirhe radalla jonka huomasin vasta tutustumisen jälkeen. Olin kuvitellut valssaavani ja vieväni koiran enkku putkeen suoraan päähän ja ottavan sen myös vastaan putken päästä?!!?. Ihan mahdonta, en tajua kuinka sillain ajattelin?. Tein sitten radan reunalla muutoksen tietämättä miten se tulisi toimimaan radalla. Fyra pääsi ainoalle startillensa ja se oli kivan täpäkkänä. Oikein kivantuntuinen ja täynnä itseään. Radan ainoa virhe tuli 4. esteeltä joka oli musta putki. Ajauduin taas esteeseen (putkeen) ihan kiinni ja Fyra kyllä meni sinne, mutta meni ilmeisesti niin pienestä kulmasta ja suoraan seinämää päin että se tuli pois sieltä... Siitä kielto. Muuten rata meni ihan kivasti ja koira kulki ihan mukavasti. Duo kävi kuumana, se taas haukkua rätkötti lähdössä ja tiputti heti 3. riman. Ilmeisesti mun kädet teki taas jotain luvatonta kun koira oli hyppäämässä...?. Toinen virhe tuli myös minun takiani. Duo meni kepeille, mutta minä olin niin lähellä keppejä että törkkäsin sen väärälle puolelle... Fyralle sentään jätin tilaa. Pujotteli hetken aikaa kunnes otettiin kokonaan alusta asti. Muuten rata oli ihan kiva, vaikka se ei kyllä ollut yhtä tasapainoinen kuin se nollarata.
Nyt tuli sitten katsastettua Hyvinkään kisapaikka. Sinne voitaisiin kyllä mennä toistekkin. Ihan hyvä mieli jäi, vaikka tuo eka rata jäikin puuttumaan kokonaan... Olishan senkin voinut kisata kun sinne asti ajoi. Kotiin päästiin nutkan kautta kun haettiin Lucas kotiin yöksi ja käveltiin vielä pidempi lenkki. Kello taisi olla lähemmäs puoli yksi kun avasin kotioven... Järjetöntä touhua!.
Kommentit