Lauantaina kello soi hieman yli kuusi. Mua ei kauheasti siinä vaiheessa hymyilyttänyt. Sitkeesti lenkille ja hieman ennen puoli kasia olin pakannut tytöt autoon. Lähdettiin aksailemaan Lietoon ATT:n kisoihin.

Olin ilmoittanut kaikki tytöt kahteen starttiin. Tuomarina kaikissa starteissa toimi Heidi Viitaniemi. Sikäli kivaa kun oltiin näin aamusella kisaamassa niin saatiin parkkipaikka heti hallin tuntumasta ja muutenkin oli hyvin tilaa. Mun pää oli ihan jumissa koko aamun oli jotenkin tosi kökkerö olo. Tiesi tosi hyvää kisapäivää

Ekalle radalle kilpailemaan pääsi Bella & Duo. Rata oli mun mielestä tosi mukava. Mummo kävi ihan intona, mua niin hymyilytti sen käytös. Bella oli niin olevinaan Mummo meni radan tosi mainiosti, otti jopa puomin alastulon vaikka putki esti mun varmistamisen. Mummo vaan päätti takaakierrossa hieman irrota Mummo irtosi kauas takana olevalle hypylle. En tajua miten se sinne ampui?. Muuten rata oli virheetön. Duon kanssa mulle kävi heti kämmi. Olin ihan tyytyväisenä radan reunalla juoruilemassa kunnes tajusin että Duo olikin numero 30 eikä 43 (Fyra). Radalla meni siinä vaiheessa numero 26... Mulle tuli hieman kiire   Duo lähti tosi hyvin vaikeasta alusta huolimatta. Otin haltuun ja laitoin 4. hypylle. Duo jo ponnisti kunnes katsoin että rima voi tippua kun hyppäsi niin pienestä kulmasta. No se kuitenkin jätti hypyn hyppäämättä ja kohelsi suoraan puomille pienessä kulmassa ja lensi sieltä sitten alas...

Tokalle radalle mun pääni oli edelleenkin ihan jumissa ja ohjaukset ihan sekaisin ketä koira mulla on ja mitä mun pitäisi tehdä. Tällä radalla mun seurasta sai kärsiä Duo ja Fyra. Duo aloitti taas tosi hyvin kunnes minä menin väärälle esteelle ja sen vuoksi pakka sekosi kokonaan. Mentiin sitten vähin äänin radalta pois. Mua harmitti kun en taas osannut ohjata Duoa. Fyran kanssa sekoilin taas ihan kunnolla. Manki teki töitä koko ajan, mutta minä seisoin joka paikassa tiellä Yleensä yritetään auttaa koiraa, mutta minä vaan yritin estää. No me saatiin kuitenkin eka 3-luokan nolla joka helpotti mun oloa huomattavasti. Se oli Fyran nolla, eikä todellakaan mun...

Kolmannelle radalle eli hyppärille pääsi Bella & Fyra. Rata oli ihan vauhdikas profiililta, mutta sieltä löytyi pari pahaa paikkaa. Mummon sain tosi hyvin jätetty parin esteen taakse ja otettua vastaan. Rata meni kepeille asti hyvin kunnes Mummo päätti hieman oikaista ja lopetti kepit kesken Sen jälkeen paketti levisi ja me mentiin jotenkin maaliin. Fyra pääsi sitten muutaman kymmenen koirakon jälkeen. Nyt oli asenne kohdillaan enkä minäkään ollut ihan niin pihalla kuin yleensä... Rata meni tosi kivasti ja Fyra teki hyvin töitä. Varmistelin rataa kun en viimeisille esteille uskaltanut tehdä whisky-leikkausta vaan kierrätin hypyn joka vei tajuttomasti aikaa. Fyra sai radalta toisen 3-luokan nollan joka oli samalla tuplanolla Mun pätevä Mankeroinen...

Hassua kun päivä oli vasta hieman vaille puoli yksi ja oltiin matkalla jo kotiin. Kotimatka sujui omien ajatusten kanssa. Olin kyllä niin hukassa koko aamupäivän koirieni kanssa. En tiennyt yhtään miten ohjata, ketä mulla oli radalla ja ajatukset poukkoili sinne tänne. Pitkästä aikaa jännittikin tosi paljon. Ainoat päivän positiiviset asiat oli Mummon asenne sekä Fyran nollat. Nyt me tiedetään, että me pystytään tekemään nollia myös 3-luokassa. Se tuo mulle paljon lisää itseluottamusta ja rentoutta radoille. Nyt vielä pitäisi uskaltaa tehdä niitä riskejä myös kisoissa...

Iltapäivällä mentiin Johannan ja poikien kanssa Elonkiertoon lenkille. Hain pienen miehen porukoilta hoidosta ja äijä olikin sitten mun koirista kaikista energisin Ilma oli metsään asti hyvä kunnes jostain alkoi kunnon sakea lumisade. Onneksi oltiin selkä tuulta vasten pelto-osuudella. Fyralla oli taas kauhea pusuvaje Jacky sai taas hieman kärsiä innokasta ihailijaa.

Tänään sunnuntaina lähdettiin Johannan ja Jackyn kanssa jälleen Elonkiertoon lenkille. Ilma oli ihan sairaan upea, aurinko paistoi niin että silmiä kirveli. Tälläisinä aamupäivinä nauttii ja imee kaikki auringon valonsäteet mitä saa. Nautittiin kauniista ilmasta edes umpeen menneet lenkkipolut ei harmittanut niin paljoa. Välillä piti ihan pysähtyä nauttimaan ilmasta. Koirilla oli ihan sairaan hauskaa. Fyra & Jacky kirmaili keskenään. Lucas halusi äijäillä ja Duo kieriskeli auringossa sekä purki aggressioitansa risuihin. Mummo oli porukan rauhallisin ja yllättäen sen jussi-paita oli lenkin jälkeen kaikista siistimmässä kunnossa

Tästä se lähtee!

Kuvat ©  Johanna Kuusi

Lenkin jälkeen otettiin pitkästä aikaa hyppyjumppaa. Kesällä tätä tuli tehtyä usein, mutta talvella se on jostain kumman syystä jäänyt... Yllättävän hyvin koirat muistivat jutun idean. Porukan yllättäjä oli ehdottomasti Duo joka oikeasti hyppäsi heti alusta asti tosi hyvin. Fyralla ekat kerrat oli hieman ilmavia ja Mummo meinasi mennä turvillensa. Hyvin kuitenkin lihasmuisti alkoi toimimaan ja yritykset paranivat. Kiitos Johanna ja pojat viikonlopun ohjelmistosta sekä ihanista kuvista

Alkuillasta tein vielä ravilenkit kahdessa erässä ja yhdistin samaan myös mäkikävelyn. Oli hyvä mennä kävelemään kun kukaan pulkkailija ei ollut enään laskemassa mäkeä. Mun polvet on kyllä niin rikki koko viikonlopusta. Ainahan ne reistaillut, mutta nyt parempi polvi joka on vain tähystetty on kipuillut koko viikon. Jo pelkkä kävely alkaa tekemään tiukkaa. Kun polvea varoo saa toisenpuolen lantion kipeäksi. Ei ole helppoa