Parin viikon tauon jälkeen päästiin taas kaverilenkeille kun Fyran juoksu loppui. On taas kivaa vaihtelua tarpoa välillä seurassa eikä aina omien ajatuksien kanssa. Perjantaina mentiin mun töiden jälkeen Mustialaan lenkille Johannan ja poikien kanssa. Fyra taisi parin otteeseen niitata innokkaan ihailijansa maahan. Ohi on perkele eikä mitään kotileikkejä enää leikitä Mun tytöt ottivat työkseen tyhjentää Mustialan hevosen kikkareista. Ne veti jäisiä palleroita ihan kiitettävästi. Mummo sitten iltalenkin yhteydessä oksensi kaikki pihalle, koskakohan se oppii?. Ei varmaan ikinä...

Lauantaina oli taas työpäivä, mutta kun illat on valoisia jo lähemmäs kuuteen asti niin voi myöhemminkin lenkkeillä. Lähdettiin koko revohkan kanssa Tammelan Kirjastolle jonne meidän seuraksi saapui Iiris ja shelttipojat Nemo & Milou. Nemokin kävi pariin kertaan kurkkaamassa Fyran takapuolta, mutta Nemo on niin herrasmies että ymmärsi pienestä ettei sellaisia leikkejä leikitä. Ilma alkoi aika kovin viilenemään heti kun aurinko alkoi laskemaan. Sen oikein tunsi. Lucaksen tassuja alkoi ihan kunnolla paleltamaan. Tosin se taitaa päästä kolmella tassulla kovempaa kuin neljällä?.

Illalla Lucas pääsi takaisin kotiinsa. Pieni miäs oli pari viikkoa evakossa porukoilla. Näkihän tytöt poikaa joka päivä, mutta yöt viettivät erikseen. Lucas oli tärppeinä hieman mourunnut myös porukoilla. Lemmen kipeänä ei ruokakaan ollut maistunut kunnolla ja Lucas olikin laihtunut. Hieman meillä oli taas eri mielisyyksiä äijän vapauksista. "Mammalassa" saa haistella ja merkata kaikki pissat. Meillä sellaista ei tehdä vaan kävellään reippaasti. Toinen mistä me saatiin keskustella oli myös se, että hoitopaikassa saa nukkua keskellä sänkyä. Kotona nukutaan lattialla joko häkissä tai sängyn alla... Nopeasti Lucas palautui ruotuunsa.

Tänään sunnuntaina tehtiin paljon kotihommia. Sulateltiin pakkasta ja siivoiltiin. Kaiken lomassa me käytiin iltapäivällä lenkillä Johannan ja Jackyn kanssa Elonkierrossa. Nyt Jacky ei enää yrittänyt Fyraa niin paljoa. Lucaskin taisi sanoa pari painavaa sanaa kun ei ole hetkeen päässyt kukkoilemaan Kiitos Johannalle ja Iirikselle viikonlopun seurasta.