Mistä kaikki alkoi?. Joulukuussa Anni kertoili naamakirjassa lähtevänsä uudelleen Liettuaan. No minä menin tietenkin ilmoitin, että me lähdetään Fyran kanssa mukaan. Alkoi valmistelut. Ensin piti pyytää vapaata kun kyseessä oli päivystysviikonloppu. Onneksi työpaikalla on ymmärtäväistä porukkaa, pakkohan mun on näyttelyyn päästä Ilmoitettiin koirat. Kuukautta aikaisemmin tuli vahvistukset. Fyra oli laitettu koikkeriksi. Hirveä rumba selvittää asiaa ja vaihtaa rotua oikeaksi. Se onnistui lopulta. Toinen kompastuskivi tuli vapaapäivistä. Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä järkevästi pe-aamuna, mutta kun Annin mies Markus ei saanut sitä vapaaksi se vaihtui pe-illaksi... Sairasta ajaa talvella yöllä lähemmäs 700km...

Perjantai-Lauantai lähdettiin puoli kuuden aikaan reissuun. Pääsin puoli viisi töistä ja pakkasin vielä nopeasti loput tavarat kasaan. Kovasti mietin mitä tärkeää jää kotiin, mutta kun koiran paperit, näyttelylaput ja passi sekä rahapussi oli koossa niin muut ei ole enään niin välttämättömiä. Fyra laitettiin takaluukkuun tehdyn häkin toiselle puolelle. Markuksen ja Annin Ilona (mudi) matkusti toisella puolella ja Tiian pk mäykky Gosta omassa boksissaan takapenkillä. Alkoi yli 700km matka kohti Vilnaa.

Päästiin Helsingin satamaan ajoissa noin seitsemän jälkeen. Päästiin ihan ensimmäiseen autojonoon. Meillä oli hyvää aikaa pissattaa koiria ja tankata eväitä. Viikkarin X-press lähti hieman myöhässä yhdeksän jälkeen matkaan. Me saatiin nopeasti varattua lepopaikat kannelta. Koirat jäivät autokannelle nukkumaan. Käytiin Tax-Freessä ja yritettiin levetä/nukkua. Ei nukuttanut yhtään. Lähinnä juoruttiin kaikenlaista. Ennen laivan saapumista päästiin autokannelle koirilla oli kaikki hyvin ja ne pääsi vielä hetkeksi jaloittelemaan. Laiva saapui Tallinan satamaan kello 24 ja meidän matka kohti Vilnaa alkoi. Ajoajaksi muodostui noin 8h navigaattorin mukaan.

Ensin ajoilma oli mahtava, kuutamo valaisi tietä Pärnuun asti. Kehuttiin kilpaa upeaa ilmaa. Ei olisi pitänyt sillä sitä iloa ei riittänyt kuin Pärnuuseen asti. Sen jälkeen alkoi ensin räntäsade sitten alkoi tuulemaan. Pysähdyttiin muutaman kerran tien varteen jaloittelemaan ja jatkettiin matkaa. Ilma huononi koko ajan. Viron ja Latvian rajan jälkeen tiet oli täynnä moskaa. Teitä ei aurattu ja räntäpakkautui kamalaksi sohjoksi ajotielle. Matkataittui rupatellen ja enegiajuomia sekä kahvia juoden. Puoli viiden aikaan suunniteltiin jos soiteltaisiin ihmisille jotka ovat tulleet baarista.

Ennen Riikaa jouduttiin ensimmäiseen ratsiaan. Keskellä ei mitään poliisiauto ja pari poliisia. Pelästyttiin todella kovasti. Kysyivät vain ajokorttia ja autonpapereita sekä katsoivat renkaat. Sen jälkeen jatkettiin taas matkaa. Ilmeisesti poliisit seuraavat laivalta tulevia autoja. Ilma huononi taas asteella. Markuksella ei ollut kyllä helppoa ajaa siinä sohjossa. Toinen poliisin pysäytys koettiin Riikan jälkeen. Me ei nähty mitään. Ei ollut mitään tietoa nopeudesta koska näkyvyys oli niin huono. Kohdalla huomattiin että poliisiauto ja samalla poliisisetä alkoi viittomaan meille. Ylinopeutta... Kuinka paljon?. Navigaattori vilkutti punaista eli jonkun verran ainakin. Poliisi tuli ja kertoi meidän ajaneen 50km/h alueella 75km/h piti varmaan paikkansa koska jarrutuksen jälkeen navi näytti vielä 64km/h... Hiki alkoi puskemaan jokaisen otsaan. Taas kysyttiin autonpapereita ja ajokorttia sekä renkaat katottiin (kummallista kun ei puhallutettu vaikka Baltiassa on 0-toleranssi). Poliisi kertoi Lati summan mitä meidän tulisi maksaa heti (sakkolappujahan ei tarvitse Suomessa pakosti maksaa). Selitettiin ettei meillä ole mitään Lateja mukana. Poliisi vaihtoi summan euroiksi 45€ oltiin valmiita maksamaan se, mutta kerrottiin ettei nähty mitään rajoituksia kun ilma oli niin huono. Poliisi tiedusteli minne me ollaan matkalla. Kerrottiin Vilnaan koiranäyttelyyn. Setä kurkkasi takaikkunasta takaluukkuun ja totesi minimi 20€. Maksettiin se nopeasti ja lähdettiin ajamaan. Sen jälkeen ei kyllä enää nukuttanut, viimeiset unirippeet katosi silmistä.

Ilma alkoi kirkastumaan kello kuuden jälkeen. Silloin alkoi näkemään jo maisemia, paljon peltoja joilla ei ollut mitään kasvustoa. Seitsemän aikaan päästiin Liettuan puolelle. Huoltsikalla pysäytettiin vessaan ja hakemaan vichyä. Koiratkin pääsi taas jaloittelemaan. Bensa-asemalta lähdettyä todettiin ettei huomattu tankata. Tankissa oli kuitenkin yli neljännes bensaa jäljellä. Jatkettiiin matkaa tyytyväisenä. Ei nähty huoltsikkoita ja 17km ennen Vilnaa auto hyytyi motarille. Great! Bensa loppui... MPlta tuli Cheekin Niin hyvin että hävettää sopi jotenkin niin hyvin teemaan Siinä sitten oltiin motarilla tienposkessa ja mietittiin mitä tehdään. Onneksi Markus oli ollut niin viisaas että oli Annin vastusteluista huolimatta ottanut bensakanisterin mukaan. Anni oli sanonut että se vie turhaa tilaa... No siellä oli muutama litra bensaa joka saatiin tankkiin. Jännitettiin lähteekö auto käytiin ja se lähti!. Pikkuisen pätkien saatiin ajaa 5km ennen kuin löydettiin huoltsikka. HUH!. Auton käynnistyessä musiikki vaihtui Cheekin liekeissä biisiin. Miten osuvat sanat ja uuden merkityksen kappale voi saada?.Tästä tulikin meidän reissun tunnaribiisi

Päästiin hyvin näyttelypaikalle hyvissä ajoin kahdeksan jälkeen. Meitä ei nukuttanut yhtään koko yön ajamisen jälkeen kaikkien niiden tapahtumien jälkeen. Silmät vaan seisoi päässä. Käveltiin koirien kanssa aamukävely ja pestiin hampaat parkkipaikalla. Oltiin varmaan näky kun vaihdettiin vaatteita autossa. Itse näyttelypaikka oli suuri halli. Kulkuväylät oli tosi ahtaat ja sisälle jouduttiin jonottamaan pitkään. Moni paikallinen (Liettualainen + Latvialaiset ja Venäläiset) ohittelivat ihan reilusti jos ei pitänyt puoliaan. Me suomalaiset ollaan varmaan liian kilttejä?. Saatiin vallattua hyvä tila meidän häkeille Fyran kehän läheltä. Sinne olisi muitakin paikallisia tullut meidän tavaroiden keskelle jollei oltaisi pidetty puolia. Göstä vietiin toiselle puolelle hallia mäykkykehän laidalle. Alkoi pitkä jännitys ennen omaa kehää. Seurasin kuin ihmiset ajelivat lady shaverilla harjakoirien karvoja (naamasta ja selästä) sekä irroittivat maalarin teippiä korvien sisältä (karvat pois) koiria myös puuterointiin ja laitettiin ties mitä aineita. Aivan tuomarin silmien alla?

Göstä ja Ilona ehti käymään ennen Fyraa kehässä. Göställe tuli Liettuan Junnuvalio titteli ja Ilona sai sileät ykköset. Meidän tuomarina oli Kitty Sjong Tanskasta. Kehää katsellessa vaikutti tosi tiukalta tädiltä. Ei paljoa jatkoon päästänyt (Liettuassa vain luokkavoittajat jatkavat ROP-kehään). Fyra tepasteli kehään ensimmäistä kertaa kultaisessa timanttipannassa Mua jännitti ihan sikana. Ensin liikuttiin ympäri ja edestakaisin. Fyra liikkui tosi hyvällä draivilla, se oli taas niin olevinaan häntä sapelilla keikkuen. Nostin Fyran pöydälle ja Kitty tutki tarkaan Fyran. Hän huomasi heti ensimmäisenä Fyran timantit kaulassa ja kehui niitä Fyra sai todella hyvän arvostelun jossa kehuttiin kaikkea. Kitty kertoi vielä erikseen minulle kuinka paljon hän pitää Fyrasta ja kertoi vielä erikseen tuomarinsihteereille, että tämä kromfohrländer on todella kaunis ja hänen omassa maassaan on myös ländereitä mutta heidän ulkonäkönsä vaihtelee todella paljon ja he ovat varautuneempia. Olin iloinen ja tyytyväinen. Fyra oli ROP ja sai sertin, cacibin sekä Liettuan Voittajatittelin sekävalioitui Liettuan Muotovalioksi.

Haettiin heti ekinokokkimerkinnät passiin. Meillä oli passit ja tabletit kädessä. Eläinlääkäri vain katsoi tablettien olevan mukana ja laittoi nimensä paperiin ja se maksoi 5€/koira. Kamala jono oli siihenkin jonotettiin varmaan lähemmäs vartti.

Kerättiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin käymään hotellilla syömässä. Hotelli oli hieno. Rauhallisella paikalla sporttihotelli. Vieressä oli jalkapallohalli/monitoimihalli. Sisällä tenniskentät joita pystyi katselemaan syömisen aikana. Huone oli hieno 4. kerroksessa. Kokonaan lasiseinä lattiasta kattoon. Fyran mielestä oli tosi kivaa katsoa ulos. Mulla oli vaan suuria ongelmia päästä sinne sisälle. Ovessa avainlukko, mutta mulla oli magneettikortti?. Mietin oven takana 5min ja yritin soittaa Annille ja Markukselle miten pääsin sisälle. Lopulta tajusin että se piti vain painaa ovea vasten... Ruoka oli hyvää tilasin kanavarrasta ranskalaisilla (jotka oli lohkoperunoita) siideriä ja ihanaa jätskiä jälkkäriksi koko komeus maksoi jotain 8€. Ihan ilmaista. Vartti ehdittiin olemaan hotellilla kunnes lähdettiin uudelleen näy-paikalle ryhmiin.

Ryhmät oli mäyräkoirahallissa isossa kehässä. Meteli oli kova. Musiikki kovalla ja kovaääniset myös. Kovin moni pelästyi kehässä ääniä ja laskivat häntänsä alas. Mua niin nauretti kokoamiskehässä ettei me oikein kuuluta joukkoon. Eräs paikallinen chihun omistaja kysyi multa kehässä englannilla: oletko sinä aivan varmasti oikeassa ryhmässä?. Siihen minä totesin ylpeänä: kyllä, tämä on kromfohrländer. Nainen vain pudisteli päätään, luuli varmaan että olen edelleenkin väärässä porukassa. Fyra laitettiin alkupäähän karvattoman harjakoiran jälkeen. Meidän taakse tuli Lhasa Apso. Molemmat kiilasi niin että Fyralla ei ollut mitään tilaa kunnolla seistä, mutta minä en enää tilaa antanut enempää. Fyra oli koko ajan häntä tanassa, mua lähinnä huvitti kun se varmaan kuvitteli olevansa kaikkein kaunein porukasta  Isoon kehään meidät kutsuttiin hieman takellellen. Fyra liikkui tosi kauniisti ja seisoi hyvin. Kitty (sama tuomari ryhmässä) pysähtyi hetkeksi Fyran luokse ja hymyili sekä leperteli Fyralle ja jatkoi matkaa. Ei kuitenkaan nostanut ryhmässä sijalle (ihme...)

Ryhmien jälkeen lähdettiin vielä paikalliseen markettiin ostoksille mukaan tarttui ties mitä tavaraa: ruokaa ja juomaa sekä herkkuja. Ostosten jälkeen hotellille ja koirien kanssa ulos. Piti vielä mennä alas lasillisille, mutta todettiin että halutaan sittenkin suihkuun. Yli 40h valvomista putkeen eikä illalla meinannut nukuttaa. Suihkun jälkeen ajattelin lukea lehteä ja heräsin muutaman tunnin päästä valot päällä ja lehti naamalla. Olin ilmeisesti nukahtanut heti...

Sunnuntai valkeni kauniina ja aurinkoisena. Pakkailin tavaroita ja käytiin puolen tunnin kävelyllä ulkona. Fyra jatkoi edelleen ikkunasta ulos tuijottelemista. Sitä oli tosi hauska seurata. Aamiaisen jälkeen lähdetttin näy-paikalle. Oltiin yli tuntia myöhemmin paikalla kuin lauantaina. Sisälle ei tarvinnut jonottaa, mutta kehien vieressä ei ollut enää tilaa. Fyran kehän laidat oli valloittanut mopsit. Ei yritetty edes saada sinne häkkiä. Mentiin Ilonan kehän laidalle ja näin siellä tutun leijona-ihmisen Inkerin joka oli valkakrinsa kanssa liikenteessä. Pääsin hänen viereen pystyttämään teltan. Edessä oleva paikallinen nainen antoi minulle ystävällisesti retkituolinsa käyttöön kun hän meni käveleen. Näytin varmaan niin hauskalta kun nojailin maassa Fyran häkkiin. Göstä oli jälleen viety omaan kehän luokse ja hän oli mäykyissä nuo2. Ilona pääsi kehään pienen odottelun jälkeen. Valkovenäläinen tuomari piti Ilonasta ja hän oli ROP saaden kaiken sertin ja cacibin. Näin meille tuli toinen Liettuan Muotovalio lisäksi Ilonasta tuli myös Baltian Muotovalio.

Fyra pääsi venäläisen Elena Matveevan kehään. Mulla ei ollut mitään hajua hänestä. Tuomari katsoi ekana hampaat maassa Hieman pelästyin koska tätä ei olla treenattu ja edellinen kerta oli yli vuosi sitten Porin KV-näyttelyssä. Hyvin se meni kuitenkin Fyra oli tosi nätisti, kai se hieman ihmetteli kun hampaita siinä katsottiin. Fyra liikkui tosi nätisti, mutta mulla ei ollut mitään hajua arvostelusta koska se tuli venäjäksi... Hetki saatiin odotella ennen kuin saatiin tulokset. No tuli sieltä ROP Pitää vaan saada arvostelu käännetyksi jossain?.

Kehien jälkeen käytiin vielä kiertelemässä kojuja ja hakemassa palkintoja. Sen jälkeen ajettiin Vilnan keskustaan ja kävelytettiin koiria joen varressa sekä ajeltiin Liettuan Vanhassa kaupungissa. Matka kohti Riikaa alkoi. Käytiin vielä yhdessä kauppakeskuksessa ostoksilla ja syömässä. Ruoka oli edullista: kanawrap, ihana jätskiannos ja puoli litraa siideriä jotain alle 10€. Mä pääsin myös paikalliseen apteekkiin Sieltä tarttui ties mitä hyviä valmisteita mitä Suomesta ei saa ilman reseptiä tai sitten niitä ei ole ollenkaan.

Reissukoirat: Fyra, Ilona ja Gösta

Fyra ja Ilona leikkii Göstaa

Jatkettiin kohti Riikaa ja saavuttiin majapaikkaan joskus yhdeksän aikaan. Majapaikka oli ihan hyvä. Hieman erilainen kuin ensimmäinen. Pääasia, että oli sänky vaikka se olikin hieman kova. Edullinen paikka se kuitenkin oli. Me sovittiin sen yhden valvotun yön jälkeen että jos joku valittaa huonosti nukutusta yöstä niin me kyllä mottastaan kun ei olla saatu nukkua ollenkaan... Hotellin viereisessä talossa asui iso sakemanni uros joka kulki aidatulla pihalla ja vahti koko ajan. Naapurista löytyi myös Riikan jäähälli ja joku muu iso urheilurakennus. Alakertaan ei tarvinnut mennä drinksulle koska siellä ei ollut mitään baaria joten mentiin nukkumaan.

 

Maanantai aamuna käveltiin taas Fyran kanssa pitkä aamulenkki ja katseltiin maisemia. Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Vanhaan Riikaan. Parkkeerattiin auto ja mentiin kävelylle. Edelleenkin kaunis paikka, kesällä varmasti vielä kauniimpi!. Kävelyn jälkeen lähdettiin vielä ajamaan yli 350km kohti Tallinnaa. Pysähdyttiin muutaman kerran mm. kauppaan jossa meitä seurasi jotkut pilleristit. Ihmeteltiin kun vartija tuli paikalle. Siinä vaiheessa ei paljoa huvittanut ulkoiluttaa koiria vaan pissatettiin niitä vasta rajalla. Tallinnassa oltiin 16.40 nopeasti hakemaan ruokaa Heseltä ja laiva jonoon odottamaan (tuntia aikaisemmin piti olla paikalla). Viikkarin Xpress oli mennyt telakelle ja kotimatka tapahtui vanhalla Rosellella. Laivan piti lähteä kuudelta, mutta se pääsi vasta puoli seiska lähtemään. Päästiin laivaan ajamana vasta varttia vaille seiska. Me jouduttiin hattuhyllylle. Ramppiin joka nostettiin ylös. Odotettiin rauhassa autossa nostoa jotta nähtiin mitä koirat tekee.. Kaikki meni hyvin, pari autonhälytintä alkoi soimaan.

Vahdinvaihto

Takaluukun saalis

Paluumatka laivalla kotiin oli hidas. Laiva myöhästyi vielä enemmän ja me päästiin laivasta vasta puoli kymmenen illalla ylös. Masuunissa tehtiin vielä iltalenkki ja sen jälkeen mut heitettiin kotiin. Kello taisi olla jotain 23.30 paikkeilla... Edelleenkään ei univelka painanut.

LT MVA & LTV-11 Fannimer Angelica "Fyra"

Onnistunut reissu takana, vaikka hieman äksöniä oli tälläkin kertaa... Yli 40h valvomista takana, ylinopeussakot, auton hyytyminen ja yhteensä yli 1600km ajoa. Pahimmat kilometrit oli ehdottomasti pe-la yönä yli 660km... En suosittele ajamaan talvella moista matkaa yöllä pilkko pimeässä, mutta kesällä se onnistuu varmasti!. Paitsi jos pientä hulluutta... Kiitos Annille ja Markukselle mahtavan ikimuistoisesta reissusta! Seuraavaa reissua sitten vaan suunnittelemaan