Lauantaina lähdetiin puolilta päivin Lempäälään Takkujen kisoihin jotka järjestettiin Best In Areenalla. Mun autoon oli pakattu aikamoinen satsi koiria kun omien tyttöjen lisäksi takapenkille boksiin pääsi Iiriksen Nemo & Milou. Toki Iiriskin oli mukana, mutta hän pääsi etupenkille. Kivaa kun ei tarvinnut yksin ajella. Lähtiessä taas sattui ja tapahtui kaikenlaista. Ihmettelin parkkiksella olevaa lämmitysjohtoa ja naureskelin että joku on lähtenyt johto nokassa ja se on tippunut siihen. Katsoin sen vielä olevan samanlainen kuin omassa autossa. Oma johtoni oli kuitenkin autossa. Hetken ajettuani totesin sen parkkipaikalla olevan johdon olevan mun autosta. Se johto oli porukoiden... Jepjep!

Kisapaikalle päästiin hyvissä ajoin ja kaikki parkkikset oli täynnä kuin Turusen pyssy. Mua ei paljoa naurattanut kun mun käskettiin viemään auto tienvarteen lähemmäksi Ideaparkkia. Totesin että millä minä sieltä haen 3 koiraa jotka kisaavat samassa luokassa?. Aikani väännettyä meille löytyi vapautuva paikka hallin vierestä. Itse kisapaikka oli hyvä, mutta kun ratoja pyöri kaksi samaan aikaan oli sisällä tosi ahdasta. Kaikki 3-luokat oli samaan aikaan paikalla ja osa 2-luokkalaisista.

Meillä oli ensimmäisenä Anne Viitasen tuomaroima rata joka oli mielestäni haastava. Mulla oli pieniä muistamis vaikeuksia, mutta pääsin radan sisälle. Bella oli vuorossa heti toisena heti luokkanousijan jälkeen. Ehdin hakemaan koiran autosta ja menemään sisälle. Meitä oli odotettu jo pidemmän aikaa siinä vaiheessa. Lähdettiin sitten Mummon kanssa ilman mitään leikkejä yms. perinteisiä touhuja. Meno oli kankeata ja se päätyi hylkäykseen kun Bella päätti puomin sijaan viilettään sen alla olevaa u-putkea viitisen kertaa uudelleen ja uudelleen Toisena koirana mulla oli Fyra. Fyra otti ihan hirveästi kierroksia sisällä. Se kuumi ja räyhäsi kaikille. Radalla se oli sitten ihan vässykkä. Se ihan suorastaan vittuili mulle mm. kävelemällä keinun Joo-o oli se virhetön rata, mutta ei puhuta siitä ajasta mitään...

B-rata oli mulle huomattavasti enemmän omanlainen. Se oli Kari Jalosen käsialaa. Mulla oli ekaa kertaa ikinä kaikki kolme tyttöä samassa startissa. Se oli sellainen haave minkä mä olen halunnut toteuttaa. Nyt sekin tuli sitten tehtyä. Tuloksista ei tarvi puhua, mutta minä itse pystyin siihen! Bellan kanssa mentiin hyvissä ajoin lähdön tuntumaan ja saatiin odotella tovi. Mummo meni tosi mainiosti loppuun asti kunnes hyppäsi puomin alastulon, en pystynyt varmistamaan kun putki oli alla. Sen jälkeen ei ollut kuin yksi este enään jäljellä. Vauhti oli nyt paljon parempaa kuin aikaisemmalla radalla. Fyra oli huomattavasti enemmän oma itsensä toisella radalla. Meno oli rennompaa ja muutenkin parempaa. Ainoa virhe vaan oli yksi hyppy joka mentiin väärään suuntaan. Duo pääsi vikana päivän ainoaan kisaansa. Duo oli sitä mieltä, että lopultakin on hänen vuoronsa!. Alku meni hyvin, vaikka Duudson hieman kuumi ja pääsi ennakoimaan lähdön. Sain kuitenkin tehtyä pakkovalssin. Duon rata oli ihan sairaan hyvä, harmi vaan kun taas keppien jälkeisen valssin jälkeen en törkännyt Duoa seuraavalle esteelle vaan Duo ohitti sen. Tulokseksi hylly.

Itse kisapäivä oli lyhyt meillä oli molemmat radat alle puolentoista tunnin sisällä. Se vaati omalle päälle hieman kestävyyttä, saati kun menin 5 rataa... Olin kuitenkin tosi tyytyväinen omaan päähäni, vaikka tulostaso oli heikko. Kyllä huomaa että lähemmäs 2 kuukauden aikana ei olla kuin kerran oltu maneesissa aksaamassa. Kun rimat oli ekalla radalla 45cm ja ollaan koko talvi otettu 30-35cm tuntui se todella korkealta. Sen huomasi myös koirien (Bellan & Fyran) hypyistä. Aikaa vei myöskin mustat putket sekä musta pussi. Toivon niin kovasti lumien sulamista ja omalle kentälle pääsemistä.

Sunnuntaina oltiin ihan kotosalla. Mun ensimmäinen talvilomapäiväni Ihanaa viikonloma tuli niin tarpeeseen. Edellinen pitkä loma oli kesäkuussa kesäloman merkkeissä. Päätin sitten siivota koko huushollin heti loman kunniaksi. Iltapäivällä ehdittiin kuitenkin Johannan ja poikien kanssa lenkille Mustialaan. Aurinko paistoi ihanasti, tuuli oli kylmä mutta se ei haitannut. Mun tytöt erikoistuvat jälleen hevosenkakan syöntiin. Mua otti niin kovin pannusta. En tajua miksi ne syö sitä ja sitten oksentavat seuraavana yönä. Ne kaivaa kaikki lumihanget etsiessä kikkareita. Duo on kaikista kieroin jos sitä komentaa se on OK. Mutta kun jatketaan matkaa eteenpäin se saattaa palata 100m taaksepäin jatkamaan sitä paskansyöntiä   Johannalla oli kamera ulkoilemassa ja sinne tarttui aika vekkuleita ilmeitä. Kiitos jengiläisille aurinkoisesta sunnuntaista!. Illalla vielä reippailin ravilenkit tyttöjen kanssa ennen omaa tanssituntia.

Kuvat ©  Johanna Kuusi