Ihana viikonloppu: lämmintä ja aurinkoa sekä ennen kaikkea koko viikonloppu vapaata. En muista, että hetkeen olisi ollut mitään vastaavaa. Olisiko ollut viimeksi helmikuussa?. Tarpeeseen tuli joka tapauksessa, tässä ollaan menty kovat piipussa koko maaliskuu ja huhtikuu. Ihanaa kun ei ollut mitään suurempaa ohjelmaa tiedossa.

Lauantaina lähdettiin heti aamuvirkkuina yhdeksältä lenkille Iiriksen ja poikien kanssa Syrjäharjulle. Osa lenkistä oli hihnassa ja osa vapaana, uusi reitti meidän koirille. Mun eläimet piti taas aika kovaa älämölöä aluksi, olivat niin innoissaan shelttipojista. Reilu tunnin mittainen lenkki meni nopeasti kuulumisia päivitellen. Fyra oli edelleen kiinnostunut Milousta ja kyllä ne hieman leikkivätkin. Taisi lenkki olla tyylillä: Fyra ja siniset sekä muu jengi. Kiitos Iirikselle aamulenkistä!, otetaan nopeammalla aikataululla uusiksi

Olin edellisenä iltana pakannut auton täyteen koiravarusteita mikäli innostuisin lähtemään Tampereelle Tamskin tallille epiksiin. Hetken mietittyäni ja ajettua kotiinpäin päätin suunnata auton Lempäälään. Lähdettiin sitten koko revohkan mukaan kun Lucas jäi autoon lenkin jäljiltä. Saavuttiin puolisen tuntia aikaisemmin kisapaikalle. Siinä nähtiin heti ekana Sami ja Johanna. Ilmoitin tytöt mölleihin. Olisin kyllä voinut laittaa kisaaviinkiin kun koiria oli niin vähän. Mummo meni mini mölleihin ja Fyra & Duo medeihin. Ei olla huhtikuun aikana päästy treenaamaan ollenkaan joten intoa koirilla riitti ihan tarpeeksi. Tehtiin Johannan ja Jackyn kanssa lämmittelylenkki. Sen jälkeen radanreunalle tutkailemaan rataa.

Rata oli suurilla esteväleillä tehty. Olisko pituutta ollut joku 130 metriä?. Kaikki muut sai olla radalla paitsi keinu ja kepit. Mummo pääsi ekana tytöistä. Hieman Bellaa tärisytti kun oli sen verran jännittynyt ja innostunut samaan aikaan. Taisteli kyllä tosi hyvin lelun kanssa. Bellan rata meni ihan kivasti. Tosin se kumialusta ei sovi Bellalle, se pompotti taas tosi pahasti. Ihan kuin se ei olisi päässyt eteenpäin ollenkaan. Yritin palkata puomin alastuloa namilla, mutta Mummo kuvitteli olevansa oikeissa kisoissa ja mennä viipotti eikä huolinut koko namia

Medit oli heti perään. Johanna otti Fyran siksi ajaksi kun menin Duon kanssa radalla. Duo teki tosi hyvin töitä, otin hieman huonosti vastaan heti alussa, en jotenkin osannut ajatella vauhtia pitkillä esteväleillä. Duo sujahti vääräänpäähän putkea. Muuten rata oli mainio ja kontaktit hyvät, palkkasin puomin alastulon. Fyra pääsi heti Duon jälkeen, yksi koira ehti olemaan välissä joten vaihdoin koirat lähes lennossa. Fyra meni tosi kivasti ja hyvällä draivilla. Palkkasin puomin alastulon ja aan alastulokin oli nopeampi kuin yleensä. Sinne täytyy vaan tehdä niitä nopeita vapautuksia jotta se pällistely tapa saadaan rikottua. Duoon ja Fyraan ei alusta vaikuttanut mielestäni ollenkaan. Ne liikkui paljon paremmin nyt kuin maaliskuun lopussa olleissa kisoissa. Kiitos Johannalle apukäsistä

Ratojen jälkeen käytiin jäähdyttelemässä ja katseltiin vielä Johannan ja Jackyn suoritukset. Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin taisi kisapaikalla vierähtää pari tuntia kokonaisuudessaan. Kotona mentiin heti remmilenkille ja innostuin nyppimään koulun pihapenkillä Fyraa. Karvaa lähti ihan mukavasti. Puolisen tuntia siinä hengailtiin ja Fyralta lähti paljon karvaa. Hetki huilattiin kotona ennen kuin lähdin vielä alku illlasta Fyran ja Bellan & Duon kanssa ravilenkille. Käytiin vielä läheisessä mäessä tekemässä ylä- ja alamäki treeniä. Illalla oli pakko vielä käydä avaamassa perjantain pumpin jäljiltä jalkoja salilla.

Tänään sunnuntaina otettiin hieman rauhallisemmin Aamulla nukuttiin pitkään ja lähdettiin rauhalliselle yli tunnin aamulenkille. Ylisosiaaliset citypuput lenkkeilivät meidän kanssa peltotiellä kun koirat oli vapaana, onneksi Fyra ei huomannut niitä... Se on ainoa joka oikeasti lähtee perää ja jahtaa niitä niin kauan kun pysyy perässä. Bella & Duo teki samaa ennen, mutta kaippa ne on tullut sen verran vanhaksi että luovuttavat jo nopeammin.

Iltapäivällä lähdettiin Johannan ja poikien kanssa Latovainioon lenkille. Ei olla siellä käyty viime syksyn jälkeen. Koirat ulvo aika kovin takaluukussa kun ne näki minne me mennään. Saati siinä vaiheessa kun ne näki kuka tulee autosta Eipä me olla kiireiden ja matkojen vuoksi yhdessä lenkkeilty 3 viikkoon. Meno oli sitten sen mukaista. Aluksi oli pakko pitää hetki hihnassa ettei ne lähde kylmillä lihaksilla revittämään. Vapaaksi päästyään koirilta lähti mopo käsistä tai ehkä Manki pääsi käsistä. Jessus mitä menoa Kirjaimellisesti Fyra rallitteli pitkin peltoja ympyrää-ympyrää ja ympyrää. Ossi hukkui muutaman kerran ja sitä saatiin etsiä, mutta meno oli aika hulvatonta. Välillä siellä kiisi Bellan ja Duon lisäksi Lucas. Pieni miäs juoksi minkä kintuistaan pääsi Uutena leikkinä juoksemisen, kuoppien kaivamisen lisäksi oli kukkulan kuningas. Santamontulla oli iso hiekka kasa, varmaan joku 4 metriä korkea ja 10 metriä pitkä kasa. Fyra keksi juosta sinne ylös ja karhu meni sinne perässä. Siinä ne sitten juoksivat kasaa edestakaisin. Hyvin järkevää Lenkin lopuksi otettiin vielä paikalla olo yhdessä. Tein heti ekana virheen kun palkkasin maahanmenon jonka seurauksena Fyra nousi heti. Muuten se sujui ihan ok:sti, pitäisi vaan treenata sitä -paljon!-. Jäätiin vielä puuhastelaam Fyran kanssa kaksistaan kun Johanna lähti. Otettiin seuraamista, perusasentoa ja luoksetuloa.

Johannalla oli myös kamera ulkoilemassa. Sinne tarttui ihania kuvia iloisista koirista. Kiitos hovikuvaajalle kuvista ja lenkkiseurasta!.

Kuvat ©  Johanna Kuusi

Lähdin vielä lenkin jälkeen toiselle kävelylle koirien kanssa. Oli niin kaunis ilma, päädyin puiston laitamilla olevalle penkille ja aloin nyppimään Fyraa. Puoli tuntia meni nopeasti ja Fyra sai kokonaan bikinimuodon... Alku viikosta vielä siistiminen ja sitten toivon, että Manki kasvattaisi jonkunmoisen turkin toukokuun loppuun mennessä... Kävelyn jälkeen puuhasteltiin vielä ulkosalla. Otin koiria yksitellen ulos ja tehtiin kaikkia kivoja temppuja yhdessä.

Illalla tapahtui toinen maailman ihme kun Matti lähti meidän kanssa pitkälle iltalenkille. Koirat meni ihan sekaisin ja Fyra roikkui koko lenkin ajan Matin kimpussa. Komeasti seurasi, hymyili ja heilutti häntää. Kuinka voi koira mennä niin sekaisin kun joku tulee mukaan lenkille?. Hassu otus...