Mun puolesta kaikki viikot voisi olla tälläisiä lyhyitä ainakin töiden osalta Maanantaina alkoi Dogitiimin kurssit. Olin ilmoittanut Fyran seiskan tokoryhmään. Siellä oli meidän lisäksi pari muuta koirakkoa: kultainennoutaja ja valkoinen paimenkoira. Fyra oli NIIIN mainio Tykkäsin ihan hirveästi sen asenteesta alusta asti. Se oli täynnä intoa ja iloa. Koko ajan tekemässä hommia yhdessä. Tuli hyvällä tuulelle kun Anukin sitä kehaisi.

Fyra treenaili aktiivista kontaktia. Itse oltiin täysin passiivisia ns. paskajäykkänä. Koiran piti itse lähteä hakemaan kontaktia. Fyra ei muuta tehnykään kuin tapitti mua, heti jos olkapää kääntyi se lähti peruuttamaan mua ympäri Ollaan siis treenattu uutta temppua ja se on Fyran mielestä tosi kivaa peruuttaa takaperin mun ympäri... Pitänee olla tarkempi omista olkapäistä. Toisena treeninä tehtiin seuraamista. Lähdettiin kävelemään ja palkattiin kun koira otti itse kontaktin. Saatiin palautetta oikea aikaisesti -yes!- sanasta. Jotain osaan tehdä siis oikein eli ensin sana ja sitten palkka. Hyvin on iskostunut selkärankaan. Kaukoja tehtiin myös maahanmenoa ja istumista. Olin tosi ylättynyt koska ei oltu tehty hetkeen tätä. Neri valkkari oli pyllytysten Fyran kanssa ja Fyra teki tosi hienosti. Takaosa pysyi koko ajan paikallaan. Sain otettua hyvin välimatkaakin. Istumisesta tapahtunut pompahdus on nyt talven aikana (ei olla treenattu ko. asiaa) jäänyt pois, hyvä niin Lopuksi otettiin kolme luoksetuloa. Ensin Anu hetsasi ja kutsuin normaalisti luokse ja lähdin karkuun lelun kanssa.  Tuli tosi hyvällä vauhdilla. Toka otettiin kisamaisesti ja se oli super!. Tuli tosi lujaa suoraan vierelle. Viimeiseksi otettiin taas vauhtia ja palkkasin lelulla. Leikittiin ja vein innokkaan koiran autoon. Jäi tosi hyvä fiilis!.

Tiistaina mentiin aamusta heti mäkikävelemään. Kiipeiltiin jyrkemmässä pehmeäpohjaisessa rinteessä. Tuntui paljon pahemmalta kuin kovalla Hunnarin alustalla, vaikka mäki oli lyhyempi. Illalla tein vielä Fyran ja Bellan & Duon kanssa ravilenkit ja jumppailtiin tyynyn kanssa. Lihashuoltopäivä niin koirilla kuin ohjaajallakin.

Keskiviikkona mulla oli vapaata. Menin taas koko päivän kuin tuulispää. Aamulle tehtiin pitkä lenkki kotinurkissa. Fyra löysi jälleen kaksi jänistä ja toisen perään se lähti viipottamaan. Mulla löi sydän taas kahta sataa, mutta onneksi nuo citypuput on sen verran järkeviä ettei ne juokse suoraan vilkkaalle Tammela-Forssa tiellä. Kun välimatka kasvoi riittävän suureksi lähti Fyra takaisin mun luokse. Se oli sellainen pikaspurtti ja räjähtävää voimaa treeni... Takapihalla tehtiin keppitreenejä. Kokeilin kaikenlaista kikkailua koirien kanssa. Yritin muistaa pitää koko ajan käden ohjauksessa mukana. Huomasin myös, että kisoissa kävelen kepit kun kotona juoksen. Tämä pitäisi muistaa myös kisoissa, liika varmistelu pois...

Iltapäivällä hoidin taloprojektiin liittyviä asioita ja niiden jälkeen lähdettiin Loten ja perhosten kanssa Hunnarille kävelemään. Mun koko lauma oli ihan täpinöissään kun ne näki mikä auto sieltä tuli. Kummasti koirat tietää kuka tulee mistäkin autosta. Hunnari oli yllättävän hyvässä kunnossa. Viikko sitten mäen takana oli iso puro, mutta nyt sitä ei enää ollut. Oli ihanaa kävellä kun ei ollut minnekkään kiire. Koirat oli aika villejä, Fyra sai vielä lopuksi jonkun slaagin ja juoksi pellolla ihan yksinään miljoonaa. Se ei varmaan huomannut ettei kukaan sitä seuraa Kiitos Lotte ja perhoset!.

Lenkin jälkeen jäin vielä mäkikävelemään Hunnarille. Totesin ettei se mäki tuntunut missään vaikka oli paljon pidempi kuin edellisen päivän soramonttu pehmeällä pohjalla. Mäkien jälkeen mentiin vielä tokoilemaan Talsoilan kentälle. Siellä oli paikalla mukavasti ihmisiä ja häiriönä toimi pari pultsaria Ne vihelsi ja huuteli kopista jotain älämölöä. Fyra oli taas tosi innokas tekemään hommia. Tehtiin luoksetuloa, seuraamista sekä paskajäykkänä olemista. Manki jaksoi hyvin keskittyä. Otettiin vielä paikallaolo porukassa. Otin muutaman metrin etäisyyden ja Fyra pysyi hyvin. Kävin palkkailemassa. Tärkeintä oli se, että oli koko ajan valpas ja rauhallinen. Tokoilujen jälkeen treenaamaan omaa jalkaketteryyttä Steppiin ja sieltä suoraan esteitä siirtämään kentälle. Illalla olin ihan puhki, raskaita vapaapäiviä...

Torstaina lähdettiin Fyran kanssa heti mun töiden jälkeen Turkuun. Otettiin Lotte ja Daniel mukaan ABC:lta. Käytiin hieman aksailemassa Turussa Elinan opeissa Hitti-areenalla. Fyra ja Daniel varmaan kuvitteli että me lähdettiin uudelle Jällivaaran reissulle Oli ihan sairaan hieno ilma. Käveltiin meille tuttu lämppäri ja mentiin hallille odottamaan vuoroa. Elina varoitteli meitä käärmeistä. Yksi oli kuolleena hallin reunassa ja kaksi muuta kaveria oli nähty tiellä, yök!. Onneksi me ei nähty mitään ja unohdittiin mennä katsomaan sitä kuollutta käärmettä. Elina oli tehnyt tosi kivan radan, siinä oli esteitä varmaan joku 30 kappaletta. Meillä oli tunnin aika joten otin realistisena tavoitteeksi 21 estettä ja me päästiin se loppujen lopuksi läpi nollalla ihan vikalla kerralla. Huisi tunne!. Huomasin taas kuinka mun rytmitys on välillä ihan pielessä. Sain hyviä vinkkejä oman vauhdin käytöstä kepeillä ja kontakteilla. En saa juosta itse niin kovaa vaan kiihdyttää vasta loppua kohden. Fyran hitaan aan alastulon ongelmakin ratkesi, ainakin toistaiseksi. Hieman noloa!. Elina pisti meitit menemään pari kertaa aata ja se seurasi meitä silmä kovana. Meillä on ollut suullisena käskynä puomilla ja aalla pinta. Puomilla se on toiminut hyvin, mutta aalla se jää kökkimään korkalle aan harjalle. Kun sanoin Hei, nyt alas sieltä!. Fyra kiihdytti joka kerta kovaa alas. Joten meidän alastulo käsky aalla on nyt sitten HEI!. Kokeiltiin tällä pari kertaa ja mitkä alastulot! Ihan sairaan nopeat ja hyvät, mun pitää nyt vaan miettiä se oikea äänensävy käskylle koska se on ollut tyylillä: voi perkele, nyt alas sieltä kökkimästä. Se pitää tulla samallalailla ainakin nyt alkuun. Kokeilin sitä vielä  viereisen kentän kontakteilla ja se toimi. Mun pitää nyt vaan muistaa... Olen ilmeisesti jossain vaiheessa vahvistanut jotain hieman väärin

Koulutuksen jälkeen käytiin vielä jäähdyttelemässä ja lähdettiin kotimatkalle. Päästiin lenkin kautta kotiin 23 maissa. Kuustossa on alkanut ilmeisesti jotkut säästötalkoot sillä katuvalot ei ollut ollenkaan päällä. Hetken mietin miksi täällä on näin pimeätä ennen kuin tajusin valojen puuttuvan. Kiitos Lotelle superkivasta seurasta ja pätevälle Danielille myös