Miten musta tuntuu, että tämä viikko meni niin hujauksessa että mulla ei ole mitään hajua edes viikon kulusta?. Jos joku tietää mistä voisi ostaa ylimääräisiä tunteja vuorokauteen tai vähentää unentarvetta niin olisin kiinnostunut... Jotenkin tuntuu siltä, että alkaa olemaan liian monta rautaa tulessa samaan aikaan. Osasyynä on pieni rakennusprojekti joka aloitettiin kuluneella viikolla. Ehkä me asutaan vuoden päästä omassa kodissa ja nautitaan omasta isosta pihasta tai sitten ei  

Keskiviikkona oli touhupäivä. Töistä menin suoraan hieman tokoilemaan Puutarhankentälle. En ollut tehnyt kunnollista treenisuunnitelmaa valmiiksi. Mutta otettiin sitten seuraamista ja käännöksiä sekä luoksetuloja. Pikkasen oli hankalaa tuo seuraaminen ylipitkällä nurmikolla, mutta kyllä se onnistui. Tyyli tosin oli muutakuin neljä tassua maassa Fyra puhkui taas niin paljon intoa, on se aika veikeä otus... Fyra sai Jackyltä lahjaksi ihanan vaaleanpunaisen puruluupaketin jossa oli rouhetikkuja, luita ja sellainen luu frisbee. Miten niin just sopivaa Fyralle? Lisäksi Fyra sai sellaisen ison luun ja herkkuja. Pysyy Manki ainakin linjoissaan. Tokoiluista rynnättiin lenkille Iiriksen ja poikien kanssa. Tehtiin lähes tunnin mittainen metsälenkki Paavolassa ennen aksaa. Koirat ainakin lämmitteli hyvin lihakset kun juoksivat mättäältä toiselle. Tosin Lucas panosti enemmän lihasten jäähdyttämiseen, luttaamaalla kaikki kuraojat sekä liejut. Jotain vesikoiraa on kyllä pakosti sekoittunut tuohon 9-ryhmän puudeliin... Ranskalainen hovikoira ei voi noin paljoa tykätä liejusta ja vesilammikoista.

Lenkin jälkeen suunnatttiin aksaamaan. Radantuojana oli tällä kertaa Anja. Rata oli 1-luokan Mujusen rata eli saatiin sitten juosta ja kovaa!. Kiitän onneani ettei edellisenä päivänä ollut jalkapäivä salilla sillä mun jalat ei olisi liikkunut minnekkään. Kivaa tehdä välillä helppoja ja virtaviivaisia ratoja, nousee oma itseluottamus ja vähän koirankin (?). Olin tyytyväinen kaikkien tyttöjen ratoihin, olivat tosi päteviä. Kaikista pätevin (ainakin omasta mielestään) taisi olla Lucas Pieni miäs toimi maskottina radanreunalla kun tytöt aksasi. Se oli niin tohkeissaan kun se sai olla mukana. Tietysti kaikki tuli sitä moikkkaamaan ja antamaan herkkuja. Siitä Lucas innostui vielä enemmän. Esteiden kannon yhteydessä se haki paljon huomiota Johannalta mm. seuraamalla vieressä Muutaman aksapätkän otin siinä sivussa ja poika meni ihan hulluna pitkin kenttää.

Torstaina oli vuorossa Dogitiimin aksa Palveluskoirien kentällä. Tehtiin kolmea erilaista tekniikkapätkää Fyran ja Duon kanssa. Tähän sisältyi mm. itsenäinen puomin alastulo, puomi-putki erottelua sekä sivuirtoaminen. Duo hieman vieraksui mattopintaisia kontakteja sorakentällä, meni ihan hyvin mutta hieman varoen. Fyrasta en huomannut mitään muutosta. Olin ihan tyytyväinen kun kumpikaan tytöistä ei mennyt ansa putkeen vaan menivät hienosti puomille. Itsenäiset kontaktit onnistuivat sekä muutenkin tuntui tosi kivalta. Tosin sain todeta, että Duon sivu irtoaminen on huonoa. Fyra teki tosi hienosti kunnes mun rintamasuunta näytti oikein, Duo sen sijaan ei irronnut ollenkaan. Tätä meidän tulisi treenata paljon, mutta aina se vaan jotenkin unohtuu Tehdään aina niitä kivoja juttuja ja unohdetaan kaikki tyhmät mitä ei osata...