Lauantaina käväistiin heti aamusella koirien kanssa Syrjäharjulla lenkkeilemässä saatiin Iiris ja pojat meidän seuraksi. On hyvä että on muitakin aamuvirkkuja ettei tarvi yksin kävellä. Tässä asiassa voi aina luottaa Iirikseen Tehtiin hieman yli tunnin pituinen lenkki josta osan koirat sai olla vapaana. Menoa ja meininkiä taas riitti   Fyra keksi uudenleikin ja sai helposti siniset pojat mukaan. Leikin nimi oli juokse multakasan läpi niin kovaa kun pystyt. Fyra rallitteli pitkän tovin isoa multakasaa ympäri taisi se pariin otteeseen kadottaa Ossinkin, mutta Nemon avustuksella se löytyi. On noi aika huvittavia otuksia, sitä melua ja älämölä riittää hetken aikaa kun lähdetään lenkille. Kerrotaan kaikki kuulumiset, tietysti!. Kiitos aamulenkistä Iiris ja pojat.

Töiden jälkeen käytiin vielä kimppatokoilemassa Pukon kentällä. Mulla oli ihan ohjelmakin mietittynä. Otettiin noutoa, kaskummaa kun unohdin sen kapulan taas kotiin Onneksi vajasta löytyi meille kapula. Tein iloista noutoa ja lopuksi lähdin hakemaan perusasentoa kokeilin nyt sitä vinkkiä mitä Ansku neuvoi keskiviikon kisojen jälkeen. Fyra kyllä noutaa ja kantaa hyvin, mutta perusasentoon tuominen on vaikeata. Meillä kun on muutenkin lievä palauttamisongelma. Fyra haluaisi aina rallitella lelujen kanssa... Noudin lisäksi otettiin käännöksiä namin avulla sekä ruutua ja merkkiä. Ruutua tein lelulla sekä pari kertaa tyhjänä. Teki tosi kivasti, samaten merkki onnistui hyvin. Lopuksi otettiin vielä 2min 30sek paikkallaolo. Fyra oli Mayan vieressä ensimmäistä kertaa ja oli ihan nätisti pidemmänkin ajan. Muutkin koirat kävivät vuorotellen tekemässä kentällä jotain pientä. Duo otti luoksetuloja sekä ruutua. Kuumi ihan hirveästi ruudusta Lucas teki seuraamista sekä luoksetuloja. Mummo koira teki seuraamista ja luoksetuloa. Kaikilla oli hyvä mieli kun pääsivät tekemään edes jotain. Tosin Bella & Duo oli sitä mieltä että kentältä puuttuu nyt jotain oleellista -esteet-

Sunnuntaina oltiin aamupäivä kotosalla. Puolen päivän jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Valkeakoskea ja agilitykilpailuja. Mua jännitti kotona ihan hirmuisesti jo etukäteen, mutta kisamatkalla ja paikalla sitä ei enää ollut. Luulen, että se johtuu ihan siitä ettei pääse heti aamusta lähtemään vaan joutuu odottamaan ja tarkkailemaan kelloa. Kilpailupaikkana oli Korkeakankaan hiihtokeskuksen kenttä. Mua alkoi hieman epäilyttämään kisapaikka kun sinne ajelin. Tuntui että se oli keskellä ei mitään. Onneksi luotin navigaattoriin että se tietää minne me ollaan menossa. Kisapaikka oli hieno!. Sellaisen lasketturinteen kupeessa, auton sai mukavasti varjoon eikä tuuli osunut kisapaikalle yhtään. Jos kotona lähtiessä oli tuulipuku päällä niin tuolla sai ottaa ihan kerroksia pois, majan katolla oleva mittari näytti +24 astetta.

Mulla oli kaikki kolme tyttöä ilmoitettuna kisaan. Jokaiselle oli kaksi starttia eli yhteensä sain juosta kuusi kertaa radat läpi. Medeillä tuomarina toimi Salme Mujunen. En muista koska olisin viimeksi ollut hänen radoillaan?. Olisko vuonna 2009?. Kilpailukenttä oli tosi hyvä pohjainen sorakenttä tosin se oli aika lämmin kun aurinko porotti eikä tuulen vire käynyt siellä yhtään. Onneksi ei ollut yhtään lämpöisempää. Kisapaikalla oli tosi nuori kuuluttaja varmaan joku juuri lukemaan oppinut?. Hän oli aika hauska

Medeillä oli ensimmäisenä vuorossa hyppyrata. Tällä radalla mulla oli kavereina Duo ja Fyra. Rata oli tosi vaikea alusta 6. esteelle asti. Hyppyjä oli kuin tikapuina pitkin kenttää ja jokainen piti kiertää takaa. En oikeasti tiennyt rataantutustumisen jälkeen miten mun se kuuluisi mennä. Sitä pähkäilin vielä ennen Duon vuoroa, mun koko rataantutustumisaika oli mennyt sen alun kanssa enkä sitä loppua ollut kunnolla edes katsonut. Duo lähti tapansa mukaan tosi sähäkästi liikeelle, odotti kuitenkin käskyä. Sain veivattua hypyt 5. hypylle asti jossa tein poispäin käännöksen, mutta en ottanut koiraa vastaan ollenkaan vaan Duo tuli hypyn ohitse ja hyppäsi sen lopulta väärältä puolelta. ÄSH!. Yritin räpeltää kuitenkin radan loppuun asti jotta hieman näkisin miten mun kannattaa se tehdä Fyran kanssa. Fyran kanssa mua ahdisti ihan hirmuisesti se kämmi Duon kanssa. Ajattelin että nyt pusken vaikka väkisin ja minä puskin!. Sain Fyran hypyn taakse ja sain vielä otettua vastaankin tosin taisi siinä hieman kaarretta tulla. Loppu menikin sitten ihan kivasti, mentiin yhdessä sen verran mitä kintuista päästiin. Tulokseksi saatiin nolla Käytiin tyttöjen kanssa jäähdyttelemässä ja katsomassa sen jälkeen tulostaulua. Katselin että radalta oli tullut vain kaksi nollaa osallistujia oli sentään 20 kpl. Fyralle siis sija 2. Kun viralliset tulokset tuli taululle niin siellä oli Fyran nimen perässä H-SERT! Olin ihan happynä!. Siitä lähti heti muutama puhelu ilmoihin ja pakko oli lähteä hetkeksi kävelylle. Lenkin aikana oli sitten jaettu palkinnotkin joten me missattiin se, mutta onneksi Ulla oli ne hienosti hakenut mun puolesta.

Toiselle radalle A-agilityralle mulla oli Bella ja Duo. Rata oli taas hyvin mielenkiintoinen, siellä oli se sarja este joka tuli vuonna 2007 sääntöihin uutena. Eli kolme hyppyä pienillä esteväleillä. Ei olla sitten sitä tehty vuoden 2007 jälkeen. Mistäköhän sekin oli sinne keksitty?. Bella lähti luokkansa ekana koirana ja onneksi Ulla piti sitä mun rataantutustumisen ajan, Mummo sitten haukkui ja räksytti lähes koko viisi minuuttia... Rata oli vinha, heti kakkosesteenä oli poikittain kepit ja sen jälkeen mentiin aa-este. Aa mentiin kahdesti tällä kertaa ja suoria enkku putkia mentiin neljä peräkkäin Tyttöjen putkiparatiisi ja ohjaajan kauhu!. Mulla oli ilmeisesti koko päivän nopeammat jalat käytössä sillä mulla ei ollut mitään ongelmia niiden putkien kanssa. Sain joka kerta tosi hyvin etumatkaa lähetyksillä ja olin koko ajan edellä. Bella-mummokoira teki ihan hyvän nollan (sij. 5./23.) ja se riitti meille koska Bellalta puuttui yksi agirata nolla SM- ja MM-karsintoja varten ja nyt me se sitten saatiin Hyvä Mummo!. Me päästään meidän 7. SM-kilpailuihin Duon kanssa mulla oli sitten pieniä ongelmia. Sain alun tehtyä hyvin, mutta aan alastulon jälkeinen valssi oli onneton. Sen seurauksena mulla hävisi kokonaan seuraava este joka oli vinosti oikealle pitkällä estevälillä. Duo yritti oikaista ja porhaltaa suoraan muurille. Saatiin siitä kielto kun mun ohjaus loppui taas kesken. Duo "kostaa" nämä tilanteet heti. Saatiin kuitenkin räpellettyä radalta vitonen ja se oli muuten sujuva ja kiva!. Harmillinen kielto -taas-

Vikalle B-agilityradalle meillä ei ollut sitten enään mitään tulospaineta. Radalle pääsi tällä kertaa Bella ja Fyra. Tosin ehdin hetken ajatella Fyran tuplanollaa, mutta totesin ettei me sellaista tarvita koska Fyralla se jo on. Tämä rata oli mun mielestä myös aika erikoinen. Mielenkiintoinen alku vinolla hypyllä ja putkella ja sieltä paluu takaisin lähes putken suulle josta alkoi kepit. Tällä radalla keinu mentiin kaksi kertaa loppuvaiheessa. Suoria putkia ei ollut kuin kaksi mutta takaakiertoja saatiin tehdä useita. Järjestäjillä oli ongelmia keinun kanssa. Se erikseen vielä tarkistettiin sekunttikellon ja maitopurkin kanssa. Tuomari hyväksyi sen, mutta joutui koko ajan seisomaan ylösmenolla siihen asti kunnes keinu mentiin toisen kerran (kaksi hyppyä välissä ekan ja tokan keinun välillä). Medien kohdalla se sitten hajosi Bellan suorituksen jälkeen. Sitä korjailtiin sitten tovi, mutta ilmeisesti se saatiin jotenkin kuntoon sillä se radalle jätettiin. Bellan rata oli tosi outo. Se teki mulle "temput" se on joskus aikaisemminkin tehnyt sen että jättää ekan hypyn hyppäämättä ja kiertää sen Tätä ei ole tapahtunut ainakaan kolmeen vuoteen, mutta nyt se teki sen mulle Mummo kiersi ekan esteen ohitse ja minä palautin. Siitä suivaantuneena, mun koko radan profiili muuttui tein kaikki ohjauskuviot ihan erilailla mitä piti... Eka keinu Bellalla oli hyvä toisella se sitten loikkasi ja sen jälkeinen vinohyppy piti kiertää takaa ja Bella hyppäsi sen edestä. Tulokseksi hyl. Fyra oli luokan viimeinen koira ja se kulki ja meni ihan mukavasti. Tietysti niitä kaarteita pääsi muutamaan kohtaan syntymään koska käännökset oli sellaisia hyvin epäloogisia koiralle enkä itse kyllä keksinyt niihin mitään erikoisempaa ohjauskuviota. Lähinnä sitä tuli huudettua kitarisat punaisena Fyra teki nätin nollaradan ja mulla oli tosi hyvä fiilis tuplanollasta!. Tällä radalla nollia tuli useampia joten en kauheasti odottanut mitään palkintosijoja. Lähdettiin tyttöjen kanssa kävelylle ja katsottiin taululta, että Fyran nolla riitti sijalle 2./22. Odoteltiin palkintojen jakoa ja ajattelin että voittaja sheltille meni serti tai sitten osallistujia ei ole tarpeeksi ettei se siirry. Meidät kaikki palkittiin kunnes lopuksi vielä kerrottiin että A-SERT meni Fyralle. Olin ihan hämmentynyt, mitäääh?. Suu loksahti auki ja olin hämmästynyt. Salme vaan totesi, että Fyralla oli hieno päivä kun sai molemmat sertit. Mun piti tarkistaa kilpailukirja moneen kertaan, että siellä varmasti on ne merkkinät. Sitten vasta uskalsin todeta että on se totta. Käytiin pitkällä jäähdyttelylenkillä ja lopuksi vielä tehtiin lasketturinteeseen mäkikävelyä kun käveltiin ihan huipulle asti.

Kotimatkalla ehti miettimään kaikenlaista. Tuntui kuin olisi ollut unessa ja koko ajan pelkää että joku herättää mut. Uskomaton päivä: Fyran molemmat valiokellot käyntiin sekä agilityvalioksi ja hyppyvalioksi Bellakin sai sen puuttuvan nollansa ja pääsee vielä kirmailemaan viimeisen kerran SM-kilpailuihin. Illalla piti oikein asiaa vielä juhlistaa ja juotiin Matin kanssa 0,33cl siideri puoliksi Tämä yksinäinen kappale oli roikkunut jääkaapissa kaksi kuukautta Liettuan reissusta. Kuten Johanna mainitsi viestissä: onneksi tälläistä ei tapahdu usein sillä muuten voisi tulla alkoholiongelma

Fyran valiokellot käyntiin Valkeakoskella HR: sij. 2./20. H-SERT ja

AGI: Sij. 2./22. A-SERT