Sunnuntaina lähdettiin Bellan ja cheerleadereiden (Duo ja Fyra) kanssa kukon laulun aikaan kohti Nastolaa. Kumman reippaasti sitä pääsee pyhäpäivänä kello 05 ylös punkasta. Hieman kuuden jälkeen oltiin sitten jo matkalla. Menomatka oli tosi sumuinen, ihan kuin olisi ollut syys-lokakuu. Niin sumuista ettei kirjaimellisesti eteensä nähnyt. Mun mielestä navigaattoreissa voisi olla lisäominaisuutena joku hirvi/peuratutka. Olisko kätevä?.

Perille päästiin noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen. Tutulta näytti seutu sillä samassa paikkaa järjestettiin Agirotu vuonna 2009. Vein samaan paikkaan autonparkkiin jossa se oli silloinkin. Tämä oli joku asuntoautojen ja vaunujen parkkis. Se oli siitä hyvä koska meni ei sitä tajunnut ja sieltä pääsi hyvin kisakentälle Tosin olin ihan pihalla ilmoittautumispaikasta kun se oli sitten toisella puolella kenttää, oikean pääsisäänkäynnin yhteydessä. Siellä sitten notkuin radan reunalla ja näin paljon tuttuja ihmisiä. Medejä oli hyppyradalle ilmoittautunut 157kpl ja rataantutustumiset oli neljässä erässä putkeen. Minä pääsin tutustumaan kolmannessa erässä kun Bella oli joku 100. starttaaja medeissä. Sai mukavasti odottaa pari tuntia omaa vuoroansa. Tuomarina meillä oli Henri Luomala joka oli tehnyt virtaviivaisen radan jossa oli pikkasen kimuranttia mutta ei ollenkaan pahasti. Ihanneaikaan pääsi etenemänopeudella 4,1m/s. Tein ihan hyvän "sotasuunnitelman" Bellan kanssa kun ei paljoa voi kikkailla kun se ei oikein mitään osaa, tosin tuolla radalla sellaisia ei voinut edes kauheasti harrastaa. Medien ja maksien hyppäreitä tuli seurattua tunnin ajan ennen kuin lähdettiin lämppärilenkille. Oli jotenkin ahdistavaa kun koko ajan piti seurata oman kehän menoa, ettei vaan mene onni ohitse Käytiin länderilämmittelyllä kun Anna ja Riemu lähti meidän mukaan kävelylle. Riemuhan omn Duon puolisisko (sama isä) eli tavallansa perhekävely. Ihmeteltiin siinä kun ländereiden monimuotoisuutta kun meillä oli neljä aivan erinäköistä länderiä, kiitos Annalle seurasta!.

Lämmittelyn jälkeen päästiin aika nopeasti itse radalle. Hain Bellan autosta ja siinä vaiheessa alkoi pikkasen jännittämään. Muuten mua ei ollut koko päivänä jännittänyt, sekin oli tosi kummallista. Mun tuli ihan tippa linssiin kun katselin Mummoa kuinka innoissaan se oli tulossa autosta ja käveli häntä vipattaen kohti kisapaikkaa. Samalla tietysti hyppien ja pomppien sekä pinkkiä Flamingoa tappaen. Itse rata meni mukavan jouhevasti ilman suurempia virheitä. Mitä nyt radan loppuosassa juoksin itse keppejä päin ja Bellalla ei ollut tilaa aloittaa keppejä oikein joten se aloitti ne väärin. Ehti pujottelemaan melkein puoleen väliin asti ennen kuin sain sen korjuttua oikein. Maaliin tuloksella 5 ja keppien vuoksi aikaa tuhraantui +1,46s yli. Ilman sitä oltaisiin päästy ihanneaikaan ihan hyvin. Finaalipaikka meni tällä kertaa sivusuun. Kyllä siinä tuli hieman haikea fiilis kun maaliin tullessaan tiesi että tässä taisi olla Bellan viiimeiset SM-kilpailut   Onneksi Bella ei tiennyt sitä maaliin tullessaan vaan se sai ruhtinaaliset lauantaimakkara-annokset Bella on saanut osallistua kyseisiin karkeloihin vuodesta 2005 eli nämä oli Mummon 7. SM-kilpailut. Bellahan nousi 3-luokkaan vuonna 2004 ja aloitti kisaamisen samana vuonna. Aikansa kutakin... Mummo on vaan niin IHQ

Tehtiin aurinkoisessa Nastolassa hieman pidempi jäähdyttelylenkki jonka jälkeen hieman kierreltiin tyttöjen kanssa kojuja ja katseltiin minien sekä maksien finaalit. Oli kyllä niin jännittävää katsottavaa, että melkein henki meinasi salpaantua. Fyra tietysti luuli jokaista taputus ja hurrauskohtaa hänelle kuuluvaksi. Hassu otus... Lähdettiin hieman ennen medien finaalia kotia kohden koska ajomatkaa oli jonkin verran sekä seuraavana päivänä oli työpäivä. Ei päästy paljoa ajamaan kohti Lahtea kun alkoi vesisade. Sitä vesisadetta riitti sitten koko matkan ajan. Kotona koko päivä oli kuulma ollut epävakainen, onneksi me nautittiiin auringosta Kotimatkalla tuli suunniteltua puhelimessa treenitavoiteet. On nyt sekin sitten tehty ja joku potkimassa persuuksille jos siitä luistaa, hyvähyvä!.