Niin se arki vaan on lähtenyt rullaamaan 4 viikon loman jälkeen. Paluu työmaalle onnistui erinomaisen hyvin, tosin tuntui siltä että olisin ollut pidempäänkin poissa

Maanantaina mentiin Fyran kanssa Dogitiimin tokoon. Meitä oli paikalla kolme koirakkoa jotka olivat kaikki meille uusia. Aiheena oli uusi EVL:n salamakävely vai mikä sen nimi oli?. Ihmeellinen liike jossa ei ollut järjen häiventä. Käveltiin törppöjä ympäri ja liike järjestys oli seiso-istu ja maahan. Fyran kanssa ongelmia tuotti se että koira kierrettiin oikealta puolelta taakse ja sitten vasta vierelle. Seisomisessa ei kestänyt tätä kiertoa. Istuminen ja maahanmenossa kesti. Tosin en ole varmaan koskaan tehnyt tuota seisten?. Neuvoksi etupalkka eteen ja vapauttaa koira palkalle: ensin kohdalta sitten takaa ja lopulta viereltä. Ensin treenataan maahanmeno ja istuminen ja kun ne onnistuu niin siirrytään seisomiseen. Lisäksi katsottiin seuraamista. Mulla on edelleenkin se ongelma että lähden ensin liikkeelle ja sitten vasta tulee käsky -seuraa-. Tämän käskyn tulisi tietenkin tulla ensin ja sitten vasta liike. Kaskummaa kun seuraaminen parani heti kun Fyra pääsi alusta asti mukaan. Lopuksi pieni paikallamakuu Hyrrän kanssa ja se sujui hyvin.

Illalla heitin vielä tyttöjen kanssa ravilenkit. Bella & Duo kahdestaan ja Fyra erikseen.

Tiistaina käytiin heti aamusella mäkikävelemässä läheisellä soramontulla. Kävelyiden jälkeen ehdin hetken aikaan aksaamaan takapihalla ennen kuin alkoi vesisade. Illalla meidät yllätettiin positiivisesti.. Kävelin iltalenkkiä. Taivas näytti todella tummalta, kiristin tahtia ja käveltiin tosi nopeasti kohti kotia. Taivas aukeni ja alkoi satamaan vettä kaatamalla. Iso Volvo V70 ajoi ohitse. Auto pysähtyi tielle ja nuorehko nainen nousi autosta ja kysyi: Onko sulla pitkä matka? tarviitko kyytiä?. Olin aivan hämilläni kun joku tarjoaa kyytiä minulle ja neljälle koiralle Hieno ele naiselta, mutta me oltiin jo niin lähellä kotia että päätettiin kastua. Miten hyvälle tuulelle voi tulla noin pienestä eleestä?.

Keskiviikkona mulla oli vapaata. Olihan sitä jo kaksi päivää ehditty olemaan töissä Aamupäivä meni asioita hoidellessa ja iltapäivällä mentiin pitkästä aikaan Johannan ja poikien kanssa lenkille Riihivalkamaan. Kovin oli koirilla keskusteltavaa jo heti parkkiksella, ainakin haukkuminen oli sen mukaista. Johannan kameraan tarttui muutama kuvanen. Iso kiitos lenkkiseurasta

Kuvat ©  Johanna Kuusi

Illalla oli vuorossa pitkästä aikaan omat aksatreenit. Käytiin Minnan kanssa tekemässä ennen treenejä hyppyjumppaa koirien kanssa. Otettiin normaalilla välillä mutta tuplarimoilla jotta tulisi pituutta hyppyyn. Täytyy sanoa, että Duon tekniikka on parantunut ihan huomattavasti keväästä kun ollaan jumppaa tehty säännöllisesti. Fyran ja Bellan jumpassa ei ole aikaisemminkaan ollut mitään moitittavaa. Ensi kerralla voisi kokeilla taas sitä pidennettyä väliä jos Duo jo tajuaisi senkin

Mulla oli illan ratavuoro. Olin löytänyt yhdestä blogista sellaisen mielenkiintoisen yli 25 esteen radan. Siinä oli paljon takaakiertoja, niiden lisäksi me saatiin treenata myös putkijarrua, twistiä, sylkkäriä, saksalaista, pakkovalssia... Joten hieman tekniikkaakin oli luvassa. Fyran kanssa rata meni onnistuneesti, varsinkin twist oli mainio!. Eniten ongelmia aiheutti hyppysuoran jälkeinen sylkkäri, mun pitää oikeasti kertoa Fyralle kääntyminen jo 2 estettä ennen tulevaa sylkkäriä. Muuten se ampuu suoraan edessä olevalle putkelle. Sen verran estehakuinen se on, Bellan & Duon kanssa ei tarvitse kertoa kuin yhtä estettä ennen. Duon kanssa mulle koitui twist ongelmaksi kun se ampui joka kerta takaakierron lähetyksessä vieressä olevaan putkeen... Sain sen sitten lopulta onnistumaan kun jalat ja kädet näytti oikeaan paikkaan. Mummo koiran kanssa mun jalat oli jo ihan tuutissa. Treenejä ennen ollut pumppi ei yhtään ainakaan helpottanut jalkojen hapottumista. Palkkailin Bellalle tekniikkaa ja hieman mummoiltiin muutenkin

Oli tosi kivat keskiviikon kimppatreenit. Tuli hyvä mieli treenien jälkeen, on meillä hieno treeniporukka jolta ainakin löytyy huumoria Lisäksi oli tosi kivaa kun joku hieman katsoo perään ja huuteleen minne ne mun jalat/kädet oikein osoittaa kun ei aina heti onnistu. Kiitos treenikamuille