Lauantaina olin töissä, mutta ehdtiiin kuitenkin lenkkeilemään pitkästä aikaan Iiriksen ja poikien kanssa. Tehtiin lähemmäs puolentoista tunnin lenkki samalla hyödyntäen Hunnarin mäkiä. Koirilla oli hauskaa. Sitä menoa ja meininkiä sitten riitti koko lenkin ajan. Jotenkin huomasi, että levossa olleet Bella & Duo olivat hyvin innoissaan mahdollisuudesta juosta vapaana metsässä. Fyra viiletti poikien kanssa, varsinkin Milousta on tullut oikein hyvä juoksukaveri. Kaverukset päättivät tehdä yhdessä hiekkamonttu juoksua joka sisälsi myös tuhkakasassa myöryämistä Länderikin voi muuttua blue merleksi Fyra haluaa niin samaistua poikiin... Onneksi tuhkakasan jälkeen oli kiva juosta märällä pellolla jossa oli isoja lätäköitä. Jalat hieman puhdistui. Iso kiitos Iirikselle!  Muuten ilta meni kotioloissa pientä miästä hoivatessa ja koirien kanssa puuhastellessa.

Sunnuntaina kello soi puoli seitsemän. Se siitä vapaasta päivästä... Kävelin tyttöjen kanssa porukoille tervehtimään Lucasta jonka jälkeen lähdettiin Helsinkiin kisaamaan jossa tuomarina toimi Marjo Heino. Olin ilmoittanut Fyran kolmeen starttiin (2 agi ja hr). Alunperin mun ei pitänyt ottaa Bellaa & Duo autoon huutamaan. Lucaksen jalkaleikkauksen vuoksi en viitsinyt jättää  kahta koiraa sinne pojan lisäksi. Luokkajärjestys kun oli vielä mini-medi-mini-medi-mini-medi niin se tiesti pitkän päivän. Joten isot tytöt pääsivät maskoteiksi mukaan (niin ne roolit vaihtuvat...) Olin varannut ajoaikaa 1h 15 min. Ajomatka oli tosi sumuinen, mutta ajoin kuitenkin koko ajan normaalia vauhtia. Olin paikalla n. 30 minuuttia ennen rataantutustumista. Jotenkin aikataulu oli hieman löysä ja rataantutustuminen alkoi jo puolelta. Mua ahdisti ihan hirveästi koska en ehtinyt kävelyttämään Fyraa kuin 5 minuuttia. Ei yhtään mun tapasta, aina kävelen 25-35 minuuttia. Mua pänni ihan hurjasti.

Päivän radat oli kyllä tosi haastavia teknisesti. Eka agirata meni ihan kirjaimellisesti reisille. Mulla oli koko tutustumisen ajan kauhea kiire edelleenkin päällä. Päässä myös nyppi se kun en ehtinyt kävelyttämään koiraa hyvin. Olen liian ylitunnollinen ihminen joka on liian tottunut rituaaleihin. Fyrakin oli ihan unessa taidettiin olla molemmat... No päästiin johonkin puoleen väliin asti kunnes pakkovalssista taisi tulla mun osalta pyllistys ja kumarrus jolloin Fyra otti putken jälkeen ylimääräisen hypyn. Mentiin siitä suoraan iloisesti maaliin ja sinne pitkälle lenkille kolmikon kanssa Taisin kävellä lähemmäs kolme varttia.

Hyppyrata oli myös vaikea. Siellä riitti vääntöä koko rahan edestä niin kuin muillakin päivän radoilla. Mulla oli jo jalat sekaisin rataan tutustumisessa. Paljon hallussa pitoa ja tarkkuutta, koiran tuli olla koko ajan kädessä. Fyran kanssa tämä rata sujui ihan kivasti. Sain alussa törkättyä hyvin takaakiertoon tosin valssi oli sairaan huono, mutta en tiedä mitä muuta siihen olisi kuulunut tehdä?. Hyvä etten potkaissut Fyraa pois tieltäni, niin hyvin menin sen linjoille  Selvittiin radalta ilman virheitä maaliin vaikka alku oli yhtä huutamista ja läheltä piti tilanteita. Pari kertaa meinasi bongata väärät putket, mutta sain vielä käännettyä oikealle esteelle. Lopputuloksissa 24 koirakon radalta 8 sai tuloksen ja ainoastaan 4 nollatulosta. Vielä hienompaa oli että kaikki neljä nollaa oli ländereiden eli neloisvoitto ländereille. Järjestys meni: 1. Heta & Ville, 2. Adi & Ville 3. Fyra ja 4. Heppu ja Ansku. Hyvä länderit ja Manki Minä tietysti tapani mukaan missasin palkintojen jaon... Olin tapani mukaan kävelyttämässä koiriani kun tämä juhlatilaisuus oli ollut. Perhana! Aina poissa paikalta. Tosin minä en kyllä edes tiennyt tuloksista siinä vaiheessa kun kävelylle lähdin.

Viimeinen agirata oli iisimpi kuin edelliset tai ainakin se tuntui siltä. Tosin tällä radalla ohjaaja oli entistä dementisoituneempi ja jäin ihan liikaa paikalleni ihastelemaan mm. putkiin menoja. Tämän vuoksi olin koko ajan pahasti myöhässä... Koska opin?. En varmaan ikinä. Taisin jo luovuttaa radan puolessa välissä kun katsoin Fyran putkeen menoa . Kun Fyra tuli putkesta ulos tajusin, että minun piti olla siellä suulla ottamassa vastaan. Arvaatkaa missä minä olin?. Seisoin kun tatti siellä lähetys suulla. Tuli sitten kiire ja pasmat sekosi. Ihmettelin kun me saatiin kuitenkin kaikesta huolimatta nolla ja sij. 7. Fyra oli pätevä, mutta ohjaaja oli aivan kuutamolla tapansa mukaan. Samalla saatiin siis Fyralle toinen tuplanolla. Nyt puuttuu enään yksi agirata nolla ensi vuoden SM- ja MM-karsinnoista, muut vaatimukset on jo täynnä

Ajettiin iltapäivällä kotiin ja kisapäivästä tuli normaali työpäivä eli 8 tuntia meni reissussa. Isot tytöt ottivat aika lunkisti kisapaikalla, olisin voinut luulla että ne huutaa enemmänkin autossa. Pääsivät molemmat yksitellen katsomaan hallille menoa. Varsinkin Duo olisi kovin innoissaan mennyt kentälle hieman liitelemään.

Fyralle Helsingissä tuplanolla, hyppyrata: sij.  3./24 ja  agirata: 7./21.