Torstaina mulla oli valeloppiainen eli vapaa päivä Aloitettiin aamu yhdessä aamulenkillä Eemelin kanssa. Mulla oli Bella & Fyra ja Lucas mukana. Eemeli halusi ehdottomasti kävelyttää Lucasta, koska sen mielestä on superhauskaa kun Lucas nostaa koipea ja kuopsuttaa maata. No Lucas käytti 5-vuotiasta poikaa hyvin hyödykseen sillä se kirjaimellisesti pissasi kaikki tolpat, oksat, juurakot mitä reiteiltä löytyi. Kieri lumikasoissa ja kuopsutteli maata. Tuo ei olisi ikinä mennyt minun talutuksella lävitse

Iltapäivällä tein lenkin Bellan ja Fyran kanssa Hunnarille. Oli sielläkin myrsky käynyt puita riepottelemassa. Ihan perinteisiä reittejä ei päässyt koska männyt olivat tiellä. Hyvin sieltä kuitenkin pääsi väleistä pomppimaan. Kunnon metsäagility treeni, samalla vedolla tehtiin mäkikävelyä muutamaan otteeseen. Hassua kuinka Bella on erilainen kun Duo ei ole mukana. Se yleensä aina on mun jalkojen takana, mutta nykyään se juoksentelee ja menee koko ajan parikymmentä metriä edellä Mums-koiralla on varmaan dementia... Lenkin jälkeen tein vielä pientä tokoilua Fyran kanssa. Tällä kertaa ohjelmassa oli ruutu, pitkät luoksetulot sekä seuraaminen. Luoksetulojen sivulletulon kanssa oli ongelmia kun maa oli hieman jäinen. Kummasti tassut liukui alla ja matkat venyivät. Liian kova tilanne nopeus

Lenkin jälkeen nappasin Duon mukaani ja köröteltiin Hämeenkyröön tapaamaan Olafia. Luoja mua väsytti, meinasin nukahtaa rattiin jo mennessä. Onneksi takaisin tullessa olin virkeämpi. Duon tilanne oli jälleen kohentunut. Takajalkojen motoriikka on parantunut edellisestä viikosta. Vasen on hyvä, mutta oikea on huonompi. Nyt oikea puoli näyttää lähinnä siltä, että ontuisi jalkaansa.

Tällä kertaa käsittely tehtiin laserilla ja laser-akupunktiolla. Duo oli viime käsittelyn jälkeen kipeä muutaman päivän ajan, joten tehtiin hieman hellempi käsittely tällä kertaa. Duo oli jälleen aivan hypnoosissa käsittelyn ajan. Heti kun laserin piippaus alkoi, kävi Duo makuulle ja vaipui horrokseen. Heti kun piippaus loppui nosti Duo päätään. Käsittely tehtiin tällä kertaa lähinnä ongelmakohtaan eli välilevyyn sekä jalan + tassujen hermoille. Toivottavasti paranemisprosessi jatkuu samaan malliin mitä se nyt on ollut. Eihän Duo kuitenkaan vielä kävele kunnolla vaan töpsöttää takajaloilla, ei kuitenkaan laahaa enään vasenta puolta ollenkaan ja oikeakin on parempi. Jatkamme testaamista edelleenkin.

Käsittelun jälkeen Duo oli taas hyperonnellinen. Se melkein nauroi käsittelyhuoneessa ja liikkui todella rennosti. Kotipihalla se sai sitten hepulin ja iltalenkin se suoritti iloisesti pomppien. Mun tuli hyvä mieli Vanha Duokin oli kirjaimellisesti mukana lenkillä. Sillä innostuessaan se näykkäsi mua pari kertaa tosi kipeästi polvitaipeeseen ja pohkeeseen aivan kuin vanhoina aikoina lenkillä ja aksassa. Miten puremisestakin voi tulla iloiseksi?

Tänään perjantaina mulla oli sitten työpäivä. Käytiin heti aamutuimaan pitkästä aikaan Iiriksen ja poikien kanssa lenkillä Hunnarilla. Kuviteltiin ettei siellä ole ketään pyhäaamuna. Käveltiin parkkikselle ja huomattiin auton olevan parkissa. Jatkettiin matkaa ja pidettiin koiria vielä kiinni. Kuului koiran haukuntaa. Aivan kuin joku metsästyskoira oli ajanut jotain takaa, ajohaukku. Ääni kuului välillä mäen päältä ja sitten taas kauempaa. Päätettiin aluksi tehdä lenkki alhaalla soramontun tykönä ja jatkaa sitten matkaa metsään. Käveltiin hetki kunnes ääni tuntui tulevan vielä lähempää. Kohta metsästä juoksi dreeveri-uros oranssit Hurtan-heijastinliivin päällä. Se ei välittänyt ihmisistä eikä koirista vaan pysähtyi kohdalla, nosti koipea ja jatkoi matkaansa läähättäen eteenpäin. Hmm... En tiedä oliko koira siitä autosta vai oliko se yksinään matkassa?. Mistään ei kuulunut ihmisen huutoa eikä sen jälkeen törmätty koiraan.

Kummallisesti lenkki meni hieman pälyillessä eteen ja taakse, mutta onneksi oli seuraa niin lenkki sujui paljon jouhevammin. Tehtiin sama kuntoreitti minkä minä tein edellisenä päivänä. Kunnon aksakoirat vaan ei hypi runkojen yli vaan ryömivät alta Kiitos Iirikselle ja pojille lenkkiseurasta, nopeammalla aikataululla uusiksi!.

Lenkin jälkeen tein vielä koirien kanssa vuorotellen takapihan hömpöttelyt. Jokainen teki oman kuntonsa mukaan. Bella, Duo ja Lucas harjoittelivat pääasiassa alasmenoa. Fyra treenasi alastulon lisäksi, puiden kiertojen ohessa erilaisia ohajustekniikoita. Tämä on Mankin mielestä tosi hauskaa Se jaksaisi vaikka kuinka kauan kiertää puita ympäri, välillä kisataan kuka ehtii ensimmäisenä johonkin puulle. Minä tietty otan etumatka lähettämällä sen kauempaa kiertoon. Varmasi hassunoloista touhua ulkopuolisten silmin... Illalla tein vielä koirien kanssa syviä lihaksia sekä muutenkin jumpattiin. Hyvässä kunnossa ovat, ainakin omasta mielestäni. Tai eipä niiden syvistä lihaksista kukaan ole koskaan mitään huomattanut. Duokin pystyy ihan hyvin tekemään helppoja juttuja Dyn-airilla, varovainen olen sen kanssa kuitenkin. Ettei vaan satu mitään takapakkia mihinkään suuntaan.