Vuosi vaihtui tänäkin vuonna. Itse olin pitkästä aikaan muualla ja koirat olivat porukoilla hoidossa kaksi yötä. Hyvin oli kuulma mennyt tai en ainakaan suurempaa palautetta viikonlopulta saanut

Maanantaina oli hyvä palautua takaisin arkeen. Liskojen yön jälkeen on hyvä olla töissä jossa kaikki ei mennyt ihan nappiin iltavuorolaisen osalta. Olin aikalailla hermot piukeella kun pääsin ylitöiden jälkeen Fyran kanssa lämppärilenkille. Kävi mulla jopa mielessä, että en mene koko treeneihin. Kummasti sitä saa kuitenkin hyvillä treeneillä mielialaa nostettua ja lopulta mulla oli ihan sairaan hyvä fiilis ja mieli

Mulla oli ensimmäinen radantuonti vuoro ja koska en ollut kuukauteen treenannut maneesissa (Fyran juoksutauko) laitettiin ihan kunnolla kinkkua sulamaan 30 esteen radalla. Rata oli muuten alla oleva, mutta este numero 16. oli korvattu keinulla. Aata ei pystytty tällä väkimäärällä raahaamaan kentälle.

Tehtiin rata kahdessa pätkässä. Ensin mentiin esteet 1.-17. ja toisella kierroksella 15.-30. ja lopuksi vielä koko rata Vaikka rata näytti paperilla haastavalta ei se sitä loppujen lopuksi ollut. Sain tehtyä hyviä sivuirtoamisia mm. olin esteellä 9. puolitoista estettä edellä Fyraa. Sain tehtyä hyvät: pakkovalssin, saksalaisen, sylivekin jne. Ensimmäiset kaksi osaa sain tehtyä nollalla läpi muutamaan otteeseen ilman virheitä. Koko rata onnistui melkein kokonaan täydellisesti ekalla kerralla Fyra kääntyi esteellä 24. väärään suuntaan (kutsuin nimeltä ja käsi heilahti -> luki leikkauksen?). Toisella kerralla olin huolimaton putkeen (10.) viennin kanssa ja Fyra tuli takaisin. Säästin yhden askeleen ja menetin koko pelin Päivän plussana oli hyvät kepit ja erinomainen keinu joka kesti hyvän sivuirtoamisen!.

Sattuneista syistä on oma aksa mielenkiinto ollut aika olemattomissa viime aikoina. Nytkin tuntui siltä, ettei huvita eikä jaksa. Onneksi Fyra on NIIIN terapiakoira. Ihan kuin se olisi teinnyt, mun fiilikset ja se meni koko illan aivan superisti!. Se oli innokas ja leikkisä. Ihan sairaan hyvä. Tätä mä kaipaan nyt, onnistumista ja pienistä asioista iloa

Olen ajatellut, että mun aksat loppuu kun Duonkin aksat loppuu. En vaan saa sellaista toista samanlaista koiraa sellaisella asenteella. Fyra oli koko illan sitä mieltä, että kyllä hänkin osaa. Mun tuli niin hyvä mieli Fyran kanssa tekemisestä, sillä oli selvästi hauskaa kun se oli yksin mukana eikä isot tytöt ole "kiusaamassa". Ehkä tämä tästä taas jatkuu, ei saa jäädä tuleen makaamaan...