Torstaina oli vuorossa perinteiseen tapaan agilitytreenit Turussa. Otettiin Fyran kanssa Anu ja Maya kyytiin ja huristeltiin Purina-Centerille. Kummasti se pakkanen aina kiristyy torstai-iltaisin?. Tälläkin kertaa pakkanen oli laskenut -22 asteen tuntumaan. Onneksi kuitenkin halli on lämmin ja siellä on mukava olla. Lämppäri- ja jäähdyttelylenkitkin onnistuvat kun harrastaa kunnolla kerrospukeutumista. Suurin ongelma on ehkä siltikin se, että treenatessa tulee aina kova hiki ja vaatetta on liikaa. Pitäisi varmaan laittaa joku tuulipuku toppavaatteiden alle

Tällä kertaa meillä toimi kouluttajana Jaakko. Rata oli hyvin mielenkiintoinen. Selvästi tänä vuonna on ollut haastavia alkuja. Ne sopii meille mitä parhaiten, koska mun lähdöt on surkeita. En osaa sijoittua oikein ja aina tyrin jotain. Olen aina aluissa tosi epävarma. Tutustuin vakavissani esteelle numero 15 asti, mutta me päästiin kuitenkin esteelle 17 asti Meille on tapahtunut ihme kehitys, koska ennen en päässyt 10 estettä pidemmälle... Treenit meni NIIN mainiosti mä oikeasti niin tykkään tästä lajista. Meillä on mahdollisuus treenata noin hyvässä paikassa ja hyvillä kouluttajilla. Vaikka välillä on väsynyt ennen treenejä kun suoraan lähtee töistä treeneihin vaivasen 10 min ratasuorituksen vuoksi niin kyllä treenien jälkeen on aina niin taivaissa.

Fyralle on alkanut oikeasti napsahtamaan jotain palasia kohdilleen. Se on aina tehnyt hyvin töitä mun kanssa, mutta koska se on sellainen "hulivili-prinsessa" niin se aina ota asioita tarpeeksi tosissaan. Nyt sitäkin ilmettä on alkanut tulemaan. Vuoroa odotellessa se on alkanut jo patoamaan kunnolla ja se myös näyttää sen. Fyra oli häkissä kun hieman jutustelin Mankeroisen kanssa. Se alkoi haukkumaan häkissä ja puskemaan molemmilla tassuilla verkkokangasta. YES!. On se hienoa kun ikänsä on saanut Duoa komentaa asiasta ja toiselle se täytyy opettaa. Mä vaan haluan siitä enemmän kuumiivan kun se on niin rauhallinen viilipytty. Itse treenit meni mainiosti, mä sain tehtyä suoraan alun 6. esteelle hyvin. Jopa niin hyvin, että mun ei tarvinnut sitä ottaa uudelleen. Muutenkin tehtiin tosi hyvin yhteistyötä. Tosin kepeillä mun rytmitys oli hieman hanurista: juoksen päähän ja pysähdyn siihen. Jaakko totesi että suurin osa koirista lopettaisi pujottelemisen 3-4 keppiä ennen vikaa väliä tuolla ohjauksella, mutta onneksi sun koira on niin taitavasti opetettu ettei se ota häiriötä Muutenkin saatiin hurjasti kehuja mun asenteen muutoksesta ja siitä etten enää ohjaa yksittäisiä esteitä vaan teen kokonaisuuksia. Jaakko ihmetteli, että mitä mulle on tapahtunut koska osaan tutustua rataan oikealla tavalla eikä "taantumisia" ole tullut. Yleensä olen aina pienen tauon jälkeen palannut vanhaan ohjaukseen. Selitys on aika helppo: mulla ei ole enään kuin Fyra aksakoirana. Se on niin paljon teknisesti parempi kuin mun vanhat koirat. Kun Bella & Duo vielä aksasi niin palasin joka kerta siihen vanhaan ohjaustapaan. Nyt voin keskittyä vain itseni ja Fyran kehittämiseen. Treenin jälkeen oli supermahti olo!.

                                     Päivän plussat ja miinukset:

  • + Oma radanluku taito on parantunut, osaan nyt ajatella paremmin tekniikoita radalle
  • + Fyra alkaa yhä enemmän syttymään ja alkaa myös näyttämään sen
  • + Ohjaaminen on prantunut huomattavasti eikä "taantumisia" ole tullut
  • + Koira on teknisesti taitava ja sille on opetettu hyvin asiat
  • + Kun ohjaaja osaa ja on tarpeeksi edellä pääsee Fyran laukka täyteen mittaan. Silloin tulee myös lisää vauhtia.
  • + Me niin tykätään aksasta ja yhdessä tekemisestä
  • - Mun pitäisi päästä treenaamaan enemmän kontakteja, ei ainoastaan hallilla vaan myös tehdä asioita kotona
  • - Kun ohjaukset toimii niin sitten pitäisi vielä miettiä pieniä asioita mm. miten saadaan kontaktit vieläkin nopeammaksi
  • - Mun aksakengät sanovat kohta itsensä irti: varvas alkaa näkymään. Niissä on tunne arvoa kun kaikki elämäni viisi koiraa on niillä kisannut...
  • - Ansaesteillä katseen tulee olla koirassa ei esteissä!