Tänään tiistaina oli taas tiukkapäivä. Ensin töissä 8h työpäivä. Hain Duon kadunvarresta mukaani ja huristeltiin Hämeenkyröön tapaamaan Olafia. Sitä kun ajelee yksinään lähemmäs kaksi tuntia  ja seisoo käsittelyn ajan kyyryyssä melkein tunnin. Sen jälkeen vielä ajaa lähemmäs kaksi tuntia kotiinsa niin en aina tiedä onko missään mitään järkeä... Menomatkalla tuli taas mietityttyä syntiä sovia. Jotenkin näitä tapaamisia odottaa aina niin kovin.Yrittää nähdä niitä muutoksia ja jos niitä ei näe niin ainakin toivoo näkevänsä. Välillä on sellainen olo, ettei Duossa ole tapahtunut mitään edistystä viime kertaan nähden. Sitä kun katselee samaa koiraa päivittäin ja pohtii sen liikkumista niin ei mikään ihme että alkaa joko näkemään jotain oleellista tai turtuu siihen ettei näe mitään kehitystä.

Nyt sentään osasin odottaa jotain positiivista käännettä, koska viime viikolla Duo raapi itseään takajallalla ja hyppäsi sohvalle muutamaan otteeseen. Mentiin Olafin luokse ja Duo oli taas niin täpinöissään. Se räyhäsi autossa ja vielä ulkonakin se pärräsi ja roikkui mun hihassa... Sisällä päästiin heti sisälle ja voi miten Olaf oli tyytyväinen Duon kehitykseen 4 viikon aikana!. Se oli kuulma mennyt huimasti eteenpäin. Olen kyllä tämän itsekkin nähnyt mutta pessimisti ei halua ajatella liikaa positiivisia asioita. Duon selkälinja on parempi ja takajalkojen motoriikka on kehittynyt huimasti. Ollaan jumpattu ja tehty kaikkea ohjeiden mukaisesti sekä tehty vielä asioita Piiran mukaan. Olaf oli NIIN tyytyväinen Duoon ja tietysti myös omaan hoitoonsa joka on onnistunut.

Tapaturmasta on nyt 3,5kk. Tällä hetkellä vasenpuoli on normaali. Oikeapuoli on edelleen kireä. Ödeemä on poissa, mutta välilevy on edelleen arka, mutta hermotus alkaa pelamaan pikku hiljaa. Duon takaosa ei elä enään niin pahasti omaa elämäänsä kuin ennen. Painoa on siirtynyt takaosalle jolloin etuosalta on lähtenyt painoa pois (tynnyrirunko ei ole enään niin paha). Takajalkojen tilanteen näki ihan käsittelyssä koska Duo pystyi makaamaan ja huilaamaan luonnollisemmassa asennossa. Duo meni heti käsittelyn alussa levollisesti käpetyneeksi pöydälle ja lopulta se kellahti kyljelleen pöydälle. Näin jopa sen venyttelevän kesken käsitelyn mitä se ei ole tehnyt vielä kertaakaan laserin aikana. Olafin mukaan Duo saattaa kuntoutua kokonaan ja olla täysin normaali touko-kesäkuussa jos edistyminen tapahtuu samalla tavalla kuin nyt. Parastahan on tietenkin, se että tämä kehitys on tapahtunut sinä aikana kun kortisonin määrää on tiputettu alemmas. Tällä hetkellä Duo ei saa enään kortisonia ollenkaan. Olaf oli niin iloinen asiasta ja minäkin voisin melkein hymyilä kevätauringon kanssa kilpaa. Minussa on pessimistin vikaa joten tyydyn pelkkään maireaan hymyyn Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu?

Tätyyy kyllä sanoa, että nämä uutiset tuntui pitkästä aikaan taas todella hyvältä. Olen ollut niin monta kertaa kuoppaamassa tuota koiraa ja miettinyt mikä on koiran arvoista elämää. Koska en ole luovuttaja tyyppiä niin olen välillä miettinyt myös sitä että koska pitää luovuttaa? ja antaa mennä?. On tullut niin paljon käsitelytä asioita, että välillä tuntuu ettei pysty edes ajattelemaan mitään. Viimeisten viikkojen aikana Duon olotila niin henkisesti kuin fyysisesti parantunut hurjasti. Kotimatkalla tuli taas purettua puhelimessa ajatuksia. Erityisen hyvä mieli mun tuli Mervin sanoista kun se totesi puhelimessa: Sinä jos kuka pidät koiristasi niin hyvää huolta. Asuvat lähes tulkoon taivaassa. Kiitos

Eilen maanantaina oltiin maneesilla treenailemassa Fyran kanssa. Meillä oli kouluttaja paikalla ja teemana oli tällä kertaa takaaleikkaukset ja pakkovalssit. Takaaleikkauksia tuli sitten tehtyä oikein kunnolla. Sain kyllä tehtyä treenit hyvin, mutta yksi takaaleikkaus kohta jossa oli ansaputki takana oli meille todella paha. Fyra otti tämän ansan jo pari estettä ennen kuin oltiin kohdalla. Sille sai sanoa todella aikaisin jotta sain sen kääntymään oikeaan suuntaan. Fyra oli kyllä taas niin vlli kun se juoksi apinan kanssa pitkin kenttää. Treenit vielä kruunasi Lotte joka oli tuonut meille lämmintä mehua ja suklaata. Kiva kun on treenikaveri joka ajattelee muitakin palelevia

                                      Päivän Plussat ja Miinukset:

  • + Me osataan takaaleikkaukset ja pakkovalssit
  • + Tekninen treeni mutta Fyran asenne oli koko ajan plussalla
  • + Lotte palkkasi Fyran lelua heittämällä, hyvä ettei käänny katsomaan minua.
  • - Viimeinen este on muistettava ohjata
  • - Ohjaajan oltava ajoissa ansaesteellä -> kerrottava tarpeeksi ajoissa
  • - Muistettava käsi keppien ohjauksessa -> ei voi tipahtaa kesken kaiken
  • - Näpit jäätyi taas tosi pahasti :(
  • ++++ Hyvä seura ja hyvää mehua & suklaata!