Kuluneella viikolla Maanantaina oli viimeiset maneesiaksat. Lotte toi tällä kertaa radan ja pohjana oli yksi Elinan treenirata. Saatiin tehtyä 20 esteen rata jossa oli helppo ja vaikea rata. Me treenattiin Fyran kanssa sitä vaikeaa rataa. Otin heti itselleni ajatuksen, että nyt tehdään riskejä eikä sitä varmaa nollaa. Olin NIIN super onnellinen koska me saatiin tehtyä rata kaksi kertaa putkeen nollalla läpi eikä se rata ollut mikään helppo ja ennen kaikkea mä pystyin tekemään niitä riskejä radoilla jota en välttämättä uskaltaisi itse kokeilla kisatilanteessa. Homma toimi ja meillä oli NIIN kivaa aksata yhdessä Mankin kanssa!.

Käsittämätöntä miten nopeasti aikaa kuluu ja kevät vain sujahtaa ohitse. Toivottavasti me päästäisiin nopeasti kentälle aksaamaan ja jatkamaan treenejä. Mä niin odotan että mä pääsen tekemään kaikkea pieniä juttuja omalle takapihalle sekä aksakentälle. Siellä tulee taas varmasti vietettyä aikaa paljon. Onneksi on huhtikuussa muutamia kertoja vielä Jaakon treenejä niin ei tarvitse ihan ilman aksaa olla. Muuten tulee pahat vieroitusoireet

Kevään ja kesän tulemisen tietää myös siitä että Lucas kävi trimmissä tai toisin sanoen perse ajelulla niin kuin Eemeli 5 vee asian mainitsi. Lucas oli niin täpinöissään Outin ja jellonien näkemisestä. Ei tainnut pienen miehen taskulaskin pysyä ihan perässä. Lucas olisi varmasti ottanut pari tyttöä mukaansa jos olisi saanut itse päättää Silmä määräisesti ei terveen ja leikatun jalan lihaksistossa huomaa mitään eroa. Kädessä se kyllä vielä tuntuu. Lucas sai kehuja laihtuneesta ulkomuodosta, selvästi ruoan vaihtaminen viljattomaan on ollut todella hyvä asia. Tässähän voisi jellonan ilmoittaa vaikka jonnekkin näyttelyyn kun mittariin tulee 10-vuotta täyteen toukokuussa. Kiitos Outille taas pojan siistimisestä, mulla on taas jellonakoira!.

Fyran kanssa me ollaan kaivettu taas lenkkarit esille ja tehty juoksulenkkejä muutamaan otteeseen. Fyra selvästi nauttii kun se saa juosta flexin päässä edellä. Välillä se kantaa jotain lelua tai hanskaa suussa. Hassua kun ei ole muita koiria juoksulenkillä mukana. Viime vuonna menin vielä kolmen koiran kanssa. Nyt alkaa kalusto olemaan sen verran vanhaa ja raihnaista ettei Bellaa & Duoa voi juoksulenkeille ottaa mukaan. Ollaan nyt tehty sellaisia tunnin mittaisia lenkkejä. Nyt on vielä ihanaa juosta kun on viileätä ja ilma on raikasta.

Bella-mummosta on tullut viime aikoina hieman höperö. Ainahan se on ollut hieman erikoinen, mutta viime aikoina siitä on tullut entistä hassumpi. Kovin läheisyyden kipeä ja välillä se murisee yksinään huoneessa vaikka kukaan ei ole siellä. Välillä se saattaa myös vingahtaa. Olen nyt antanut sille parina päivänä kipulääkettä ja se on selvästi vähentänyt tätä örisemistä ja vinkumista. Duo on ollut olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Se pystyy porukoilla jo hyppäämään omalle lempparituolilleen olohuoneen nojatuolille. Ihanaa kun se pystyy myös liikkumaan meidän kanssa normaaleja remmilenkkejä. Täytyy nauttia jokaisesta pienestäkin asiasta.