Keskiviikkona käytiin Fyran kanssa jälleen Loimaan hallilla Rally-tokoilemassa. Tämä taisi olla meidän kolmas kerta jatkokurssia. Melkein valmiit virallisiin kisoihin?. Anni oli jälleen rakentanut meille alokasluokan radan jossa taisi olla 11 kylttiä. Mulla on edelleenkin ongelmia hihnan kanssa. Olisi paljon helpompaa mennä ilman sitä… Täytyy nyt jatkossa yrittää pitää sitä vasemmassa kädessä kun mulla on automaattisesti molemmat tassut siinä kiinni. Hetken kuluttua olen ihan solmussa

Itse rata meni mukavasti. Muutamia kämmejä siellä taisi tulla spiraalin kanssa kun en tajunnut kolmen tolpan jälkeen kiertää kahta tolppaa jne. Mun pitää Fyran kanssa käyttää sanojen sijaan käsiapuja kun se innostuu niin kovin mun käskyistä. Esim. peruutusaskeleissa joissa piti aina istua eteen 1-2-3 askeleen jälkeen niin jos sanoin käskyllä –tule- hypähti aika voimakkaasti vasten, mutta käsinäytöllä ei sitä tehnyt. Muita suurempia ongelmia siellä ei tainnut olla?. Toisella puolella tehtiin voittaja-luokan liikkeitä jossa koiran tuli kulkea ohjaajan oikealla puolella. Miten vaikeaa se voi olla?. Fyrakin oli ihan ihmeissään kun teki hommia oikealla puolella varsinkin sivulla olo oikealla puolella oli tosi nurinkurisen oloista. Ainakin se itsestä tuntui siltä.

Ensi kerralla on harjoituskisat, pitää vissiin ennen sitä hieman tutustua rally-tokon sääntöihin. Tai ainakin ennen niitä kisoja…

Torstaina lähdettiin Fyran kanssa Purina-Areenalle Turkuun aksaamaan. Meillä oli tällä kertaa koutsina Jaakko. Olin tosi hyvissä ajoin paikoilla ja sain rauhassa tutkia rataa ja tehdä lämppäriä. Mä olin tosi väsähtänyt jo kun mä saavuin paikalle. Jotenkin oli tosi vaikea saada itsestään mitään irti. Tutustuin esteelle numero 17 asti ja kyllä me sinne asti sitten päästiin kun oikein väänsi rataa. Meille suurin ongelma oli alun putket. Tokaan putkeen irtosi hyvin, mutta kolmannen putkeen törkkäystä mä en vaan osannut. En ole sellaisia kovin paljoa treenannut saati tehnyt. Hyvin Fyra lähti niihin mukaan, mutta mä jäin jotenkin vain niin jälkeen sen törkkäsyn jälkeen. Rytmitykset oli aika pielessä kun piti pysähtyä niin en vaan pysähtynyt vaan valuin koko ajan.

Jotain mun muinaisjäännös ohjaustapojakin sieltä tuli. Mulla nousee tosi herkästi kädet liian ylös ja välillä sitten nousee se vastakkainenkin käsi. Vanhat koirat olisi kieränyt takaakierron vaikka mun vastakkainen käsi olisi ollut ilmassa. Fyra sen sijaan tekee niin kuin sille on opetettu eli irtosi päinvastaiseen suuntaan. Fyra on hyvin estehakuinen niin kuin Jaakkokin se totesi. Mun vanhat koirat kun eivät sitä olleet. Pitäisi vaan osata hyödyntää sitä enemmän.

Tänään perjantaina ajeltiin heti aamusta Duon kanssa Hämeenkyröön tapaamaan Olafia. Edellinen akupunktio- ja laserhoito oli 5 viikkoa sitten. Edistystä on tapahtunut, mutta kyllä se selkä on aikamoisessa krampissa. Se on ihan kontrasti siitä kun välilevy on poissa pakoiltaan ja yrittää mennä takaisin paikalleen. Lihakset ovat krampissa ja se taas vaikeuttaa sitä välilevyn tilannetta. Vastaavassa tilassa ihminen jolla olisi välilevy mennyt samalla tavalla ei pystyisi suoristamaan itseään vaan kävelisi kumarassa. Duolla on edelleenkin paljon painoa edessä ja takajalkojen motoriikkaa on n. 90% palautunut. Vasenpuoli on parempi, mutta oikea on edelleen huonompi. Duo käyttää vasenta puolta enemmän minkä vuoksi lihaksisto on sillä puolella suurempi.

Duo sai laseria ja akupunktiota sekä uutta kylmälaseria. Tämä laite on vasta muutama viikko sitten tullut Suomeen ja on ainoana Suomessa oleva laite. Tätä käytetään paljon kilpaurheilijoilla urheiluvammoissa. Duo sai tätä hoitoa ns. koekaniinina. Katsotaan nyt miten hoito vaikuttaa, mutta tämä välilevy paikka on vaan niin huono… Se vaikeuttaa koko ajan tätä edistymistä vaikka sitäkin ollaan saatu. Toivotaan vaan koko ajan ettei mitään takapakkia tapahdu.