Sanonta rapatessa roiskuu piti ainakin kirjaimellisesti paikkansa Forssan omissa helatorstain aksakisoissa. Luoja en muista hetkeen olleeni tuollaisessa ilmassa kisaamassa. Mieleen on jäänyt vuoden 2008 SM-kilpailut Varkaudessa. Tällöin vettä oli paikoitellen kentällä nilkkaan asti, mutta pohja pysyi kuitenkin hyvänä. Keskiviikon-torstain välisenä yönä tuli kovia sateita ja Talsoilan kentän pohja koko kovia. Vettä ei kentällä ollut kovin paljoa mutta mutaa sitäkin enemmän Kun puolitoista sataa ihmistä kävelee kentällä päivän ja päälle laitetaan muutama sadekuuro niin melkein tietää miltä se kenttä näytti sen jälkeen. Se näytti tältä:

Itse kilpailuissa tuomarina toimi Anne Savioja. Meillä oli ensimmäisenä agilityrata jolloin pohja oli vielä aika hyvä. Se meni meidän osalta ihan kivasti, perusvarmaa menoa. Ei mitään hötköilyä ja sellaista nättiä menoa. Hieman kurainen pohja veroitti vauhtia, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna mitä oli vielä luvassa. Saatiin radalta nolla ja etenemä: 3,95 m/s ja sij. 7./22. Hyppikselle saatiin odottaa lähemmäs 2 tuntia koska järjestys oli tuomarin toiveesta "vanhanaikainen" eli mini-medi-maxi. No Cinco sai sitten kävellä kentällä ja tavata uusia ihmisiä ja koiria. Muutama kiva leikkikaverikin löytyi. Loppuvaiheessa kenttä oli jo niin kurainen ettei sinne pikku pentua enää viitsinyt edes viedä...

Hyppyrata oli sitten tosi mielenkiintoinen pienen sateen jälkeen. Se suorastaan liukui jalkojen alla. Itse rata oli kyllä virtaviivainen ja kiva, mutta oma liikkuminen ja tasapainon säilyttäminen toi omat haasteensa rataan. Olin satavarma ettei Fyra suostu edes radalle tulemaan. Nätisti se kuitenkin tuli ja meni kohtalaisesti vaikka sitä ällötti suuresti se kurainen ja likainen pohja. Minä sitten kaaduin 3. esteellä. Tunsin kuinka jlat lähti alta ja kaaduin suoraan pyllylleen/selälleen kuraan. Oli erittäin hieno tunne. Se on kummallista miten noin pienessä ajassa ehtii käymään vaikka mitä ajatuksia. Ensin tuli nyt mä kaadun enkä pysty tekemään mitään. Toisena tuli: luovutan ja kolmantena tuli: Ei se haittaa mitään!. Seuraavaksi tuli kauhea kiire päästä ylös ennen kuin koira tulee u-putkesta ulos. Mulla oli aika nopeat refleksit ja vielä tyytyväisempi olin siihen että me pystyttiin tekemään radalta vielä nolla Fyra kyllä oli aika prinsessa radalla. Se meni ihan matelemalla kepit ja muutenkin siotä ällötti suuresti, mutta meni kuitenkin!. Tällä radalla etenemä 4,09 m/s ja sij. 9./20. Hyvä multa vaikka kaaduin kesken radan. Nyt ollaan kaikki maailman kuviot treenattu ennen SM-kisoja... Aluksi tuntui siltä ettei mua edes sattunut, mutta vähän ajan kuluttua alkoi koskemaan lonkkaan ja selkään. Ilmeisesti ne hieman tärähti iskusta.

Olipas kunnon päivä kun vielä kisojen jälkeen roudattiin esteet takaisin omalle kentälle. Roudauksen jälkeen lähdettiin vielä Iiriksen ja poikien kanssa lenkille Hunnarille. Cinco jäi nukkumaan mutta muut koirat pääsivät mukaan. Olipas kiva lenkki yhdessä enkä varmasti olisi lähtenyt metsään ellen olisi seuraa saanut. Hieman meinaan väsytti ja jalkoja painoi...

Kuvat ©  Sirpa Saari