Perjantaina oli aikamoinen härdelli. Tavaroiden pakkausta ja miettimistä. Rokotuspapereiden ja lupien skannaamista joukkueenjohtajalle sekä kaikkea muuta yleistä härdelliä. Käytiin Eemelin ja Cincon kanssa eläinkaupassa hakemassa matkaruokaa koirille ja samalla käväistiin katsomassa joutsenia Ankkalammella. Perhosia oli aika paljon vatsassa...

Lauantai aamuna lähdettiin Fyran ja Cincon kanssa ajamaan kohti Tikkakoskea. Aikalailla sellaiset 3,5 tuntia sai ajaa suuntaansa. Hieman epäilin ja mietin kuinka monta kertaa saan pysähtyä pienen pennun kanssa mutta mitä vielä!. Kolme tuntia ajettuani suoraan putkeen kävin Jyväskylässä ABC-asemalla vaihtamassa vaatteita hieman kevyempiin siinä samalla pissatin länderi kaksikon.

Saavuin paikalle pahimpaan aikaan kello 11. Auton jouduin jättmään kauas. Tavaroiden kantaminen (häkki, tuoli, reppu) ja pari koiraa tuottivat omat ongelmansa. Kisapaikkana toimi Tikkakosken liikuntakeskuksessa.  Paikka oli tosi kiva. Hyvät ulkoilumaastot koirille ja mukavia varjoisia paikkoja. Nähtiin heti tuttuja joten leiriydyttiin sitten heti siihen. Sain häkin hyvin varjoon ja hetken aikaa siinä ehdin tuttuja tapaamaan. Cinco näki myös Mallan Lämppärilenkille päästiin hyvin kun jätin pennun Mallalle ja käytiin kävelyllä. Aurinko porotti täydeltä taivaalta.

Fyra kilpaili Suomen Kromfohrländereiden joukkueessa. Alla oli jo kaksi hylättyä suoritusta joten meillä ei ollut enään mitään suoritus paineita koska joukkueen tulos oli jo hylätty. Joukkue rata oli mielestäni kiva (tuomari: Jari Tienhaara). Tuomarina oli PIIIP haastetta löytyi, mutta myös kivoja kohtia jossa koira sai vaan mennä. Fyran kanssa tehtiin ihan hyvää perusrataa loppuun asti kunnes jäin ihmettelemään okseria joka näytti niin suurelta. Unohdin sitten ohjata koiraa ja Fyra tuli ohi. En korjannut vaan jatkettiin matkaa maaliin asti eli hylkäys.

Käytiin välillä syömässä Adeinan länderibiilissä, mulla oli hyvä palvelu kun ruokakin tehtiin nenän edessä  Katseltiin sitten vielä kaikkien luokkien ankkurit. Fiilis oli kyllä NIIN hieno ja tosi upeita ratoja. Fyra & Cinco seikkalivat koko päivän ulkosalla. Loppu vaiheessa Cinco oli jo ihan puhki sillä oli silmät puoli tangossa. Ennen hotellille menoa Cinco kävi vielä leikkimässä siskolikka Nitan kanssa. Kyllä ne paini ja juoksi On niitä niin ihana seurata, tosin molemmat likat taisi olla valkoinen-ruskea värityksen sijaan olla valko-harmaita. Kierivät niin mukavasti kivituhkassa ettei tosi!.

Hotellille (Jyväskylän Scandic) saavuttiin kello 20 maissa. Oltiin oltu yli 12 tuntia reissussa. ALunperin hieman jännitin miten meillä tai Cincolla menee hotellissa. Ulos kun ei ihan niin nopeasti pääse kuin kotona. Lisäksi mun pitää laittaa jotain muutakin ylle kuin yöpaita. Hieman jännitin myös yötä kun en ottanut boksia sisälle enkä verkkoa aitaukseksi. Käytiin iltakävelyllä ja Cinco oli niin reipas käveli niin tohkeissaan uusissa paikoissa. Hotellilla se tutki heti kaikki paikat ja alkoi sitten leikkimään Fyran kanssa. Kävin itse hieman hakemassa itselleni läheiseltä bensa-asemalta ruokaa ja koirat olivat sen hetken yksinään. Mitään ääniä ei huoneesta kuulunut. Tosin tein havainnoin että sonnin sudit haisee tosi pahalle Nämä on siis koirien herkkuja... Nukkumaan mentiin hyvin. Fyra sai nukkua kainalossani ja Cinco nukkui lattialla sängyn vieressä.

 

Sunnuntai aamuna olin hieman uninen, mutta sain itseni kuitenkin liikkeelle. Molemmat tytöt olivat nukkuneet todella hyvin koko yön. Cincolla ei ollut edes kiire ulos joten sain rauhassa pukea vaatteet ylleni. Ei tehty mitään vahinkoja huoneeseen, jee!. Aamupalalla näin Annen vanhan seurakaverini ja hän hyppäsi meidän kyytiin kisapaikalle. Nyt kun mentiin paljon aikaisemmin paikalle ja aikataulut oli porrastettu sain jopa auton aika lähelle kisakenttää. Ei tarvinnut niin pitkää matkaa kantaa tavaroita. Fyra oli tokassa erässä joten mä sain ihan rauhassa lenkittää Fyran ja haistella ilmapiiriä. Hieman oli toisaalta haikea fiilis. Näihin skaboihin olisi saanut Duokin osallistua hallitsevana Piirinmestarina, miten hienoa olisi ollut... Kuitenkin tuntui hienolta osallistua skaboihin myös Fyran kanssa. Olen saanut joka vuonna vuodesta 2005 osallistua SM-kilpailuihin. Bellan ekat SM-kisat oli Jyväskylässä vuonan 2005 ja nyt oli Fyran vuoro. Aikansa kutakin!

© Koirakuvat.kuvat.fi

Hyppiksellä tuomarina Anne Viitanen. Rata oli profiililtaan kiva, mutta siellä oli paljon ansoja koirille. Sain kuitenkin tehtyä selvät suunnitelmat radalle enkä suuremmin ajatellut ansoja. Meidän kohtaloksi kuitenkin koitui ansaputki. Eli Fyra pinkoi 5. putken jällkeen suoraan 9. putken oikeaan päähän kun viereiselle hypylle olisi kuulunut mennä. Ilmeisesti olen itse liian paljon edellä, rytmitys olisi pitänyt tehdä niin että olisin ollut lähellä 5. putken loppupäätä. No sinne sujahti ja siihen loppui meidän SM-kilpailut.

Sen jälkeen sitten siirryttiin turisteiksi. Hengailtiin koko päivä Adeinan kanssa ja mä sain taas ruokaa länderibiilissä tosin me roudattiin eväät kisakentälle. Kyllä oli aikamoinen piknik henki kun häkin päällisen päällä syötiin jauhelihapastaa ja juotiin termarista kahvia! Katseltiin medien finaali loppuun ennen kuin lähdin kotimatkalle. Hieman olisi tehnyt mieli jäädä katsomaan myös maksit mutta totesin olevani niin myöhään kotona että oli parempi oli lähteä ajamaan takaisin. Lisäksi alkoi satamaan vettä. Kotimatka sujui hyvin sateisissa merkeissä, mutta onneksi puhelimessa voi puhua lähes koko matkan jos on tylsää. Psyähdyin ekan kerran Tampereella pissattamassa tyttöjä. Cinco oli niin väsynyt että kun olin laittanut sen Tikkakoskella autoon se kirjaimellisesti nukkui samassa asennossa kun pysähdyttiin. Voi toista Ja arvatkaa kuinka onnelinen Cinco oli kun se pääsi kotiin!. Sitä rallia ja iloa riitti pitkän aikaan: kannettiin leluja ja saatiin hepuleita. Koti on paras paikka!

Hyvä maku kuitenkin jäi Fyran ensimmäisistä SM-kilpailuista, nämä oli myös Cincon ekat SM-kisat turistina. Toivottavasti hänkin saisi itse niihin joskus osallistua Tyttöjen kanssa oli tosi helppoa reissata ja erityisen iloinen olin pikku Cincosta joka sopeutui kaikkiin tilanteisiin tosi hyvin. Suuri kiitos myös Adeinalle koko viikonlopun seurasta, ensi vuonna sitten Kirkkonummella