Jassun "pyynnöstä" laitetaan nyt hieman raporttia myös viime viikonlopun MM-karsinnoista joihin me osallistuttiin Fyran kanssa ensimmäistä kertaa. Olen aikaisimpina vuosina joskus vuonna 2005 ja 2006 osallistunut kyseisiin karkeloihin Bellan & Duon kanssa. Se on kumma juttu miten nämä skabat ovat niin erilaiset kuin normikylä kisat. Jännitin niitä niin paljon jo silloin ja tuntui ettei taidot vaan yksinkertaisesti riittäneet noihin isoihin kisoihin. Lähes tulkoon joka vuosi saatiin ainakin Bellan kanssa vaatimukset täyteen, mutta en vaan osallistunut. Tänä vuonna tehtiin sitten poikkeus. Tosin mä mietin vielä viime tinkaan asti menenkö vai enkö. Johanna meitit sitten lopulta vikana ilmopäivänä ilmoitti kello 22 (Sagin palvelin oli poissakäytöstä ko. viikonlopun). Mua alkoi heti jännittämään ja se jännitys vaan huipentui mitä lähemmäksi kisat lähestyi. Meillä ei mitään suurempia tavoitteita, ajattelin jos tulos saadaan niin se on jo huippua.

Lauantaina lähdettiin sitten Fyran ja Cincon kanssa ajelemaan kohti Lietoa ja ATT:n hallia. Käytiin Cincon kanssa ilmoittamassa Fyra kisoihin ja hetken aikaa katseltiin paikkoja. Lämmittelyn tein vasta rataantustumisen jälkeen kun me starttiin yli puolen välin jälkeen eli lähemmäs tunti kului ennen kuin päästiin itse radalle. Päivän aloitti hyppyrata jonka tuomarina oli Pertti Siimes.

Mulla tuli jo rataantutustumisessa aika hyvä fiilis. Loppua hieman mietin mitä niiden keppien kanssa tekisin, mutta muuten rata oli aikalailla selvä. Mua jännitti niin kovin kun mentiin odottamaan karsinoihin omaa vuoroamme. Olisin voinut pyörtyä siihen paikkaan ja jalkoja tärisytti. Se oli niin kauheata. Pohdin itsekseni että kaikkeen sitä lähteekin mukaan ja vielä vapaaehtoisesti. Koska viikolla tullut suru-uutinen Fyran Raisu-siskosta oli edelleenkin mielessä. Me vaan päätettiin nauttia yhdessä tekemisestä ja yhteisestä hetkestä. Se oli meidän motto koko viikonlopun ajan. Hyppis sujui muutamaa kaarretta lukuunottamatta hyvin. Se fiilis kun tiesi tulevansa maaliin nollalla oli aivan käsittämättömän huikea! Sellaisen tunteen kun saisi joka kerta, se kaikki jännitys purkaantui ja musta tuntui ettei jalat edes kanna. Taisi siinä tippakin linssiin tulla ja Fyra sai X-tra halipusut. Mulla ei ollut mitään hajua ajoista eikä sijoituksista. Jäähdyttelyn jälkeen katsoin kännykkää ja sinne oli tullut yli 10 viestiä sekä onnitteluita. Suurin osa seurakamuista oli ilmeisesti katsout Live Streamistä meidän radan. Fyra sjoittui hyppyradalla sij. 11./99. Jäätiin kärjestä vain pari sekunttia Saatiin paljon kehuja radasta ja mä olin aivan ihmeissäni kaikesta. Samalla me tienattiin paikkamme sunnuntaille jatkoon koska saatiin niitä himoittuja karsintapisteitä. Mä tosin luulin ettei mun tarvi enään ratoja mennä lauantaina (vanhat säännöt).

Käytiin lenkillä, Cinco kävi leikkimässä Tofsan-siskon kanssa. Onneksi Adeina huuteli mulle länderimobiilista ja kävi ilmi että mun pitääkin mennä aksaradalle. Olin tosi hienosti opiskellut säännöt No en mä semmoisia lukenut kun en kuvitellut saavani mitään pisteitä. Adeina teki taas MasterCheffinä ruokaa mulle ja oltiin Cincon kanssa kyläilemässä autossa. Cincon mielestä Tapa oli tooosi kiva ja tietty Pila-siskopuoli myös.

Aksaradalle päästiin tutustumaan kuuden jälkeen. Se oli Kari Jalosen käsialaa ja mun mielestä se oli tosi kiva rata. Tosin meille ei paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä radasta. Jätin Fyran ja menin ottamaan pakkovalssilla vastaan 2. esteeltä. Fyra ohitti ekan esteen Ei se ole tuollaista koskaan tehnyt. Duo on tehnyt tuota pari kertaa, mutta ei Fyra. Yritin palauttaa esteen taakse ja aloittaa lentävältä lähdöllä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään niin lähdettiin radalta pois ja kotimatkalle. Päästiin ysin jälkeen kotiin ja mä olin aivan puhki koko päivän jännityksestä!.

Sunnuntaina kello soi kuudelta ja seiskan pintaan lähdettiin Fyran ja Cincon kanssa uudelleen Lietoon. Kyllä musta tuntui siltä ettei tässä ole mitään järkeä... Ehdittiin olemaan kotona 10 tuntia.


Sunnuntain aloitti Pertti Siimeksen aksarata ja paikalla oli enään 44 mediä jotka olivat saaneet karsintapisteitä. Siimeksen rata tuntui myös kivalta ja mulla oli aika selvä idea siihen. Harmikseni vaan Fyra kääntyi kolmos hypyn väärästä suunnasta. Olin liian lähellä estettä (koiran linjalla) käsi heilahti esteellä ja Fyra otti sen heti takaakiertona. Ei sitten päästy kolmea hyppyä enempää. Mua harmitti ihan vietävästi tumpelointini. Eipä ollut kovin korkat odotukset päivältä kun kaksi vikaa rataa olin päässyt vain muutaman esteen...

Jalosen Karin hyppyradalle piti tehdä sitten revanssi. Perhana mä halusin mennä sen radan loppuun asti!. Jännitys alkoi jälleen kutisemaan vatsassa. Rata tuntui meille sopivalta ja mulla oli aika varma fiilis siitä. Fyra lähti taas tosi hyvällä draivilla. Estenumero 9. mulla meinasi käydä kämmi cheeky Fyra lähti kaartamaan tosi pitkälle ja meinasi mennä epäonnistuneen 9. hypyn leikkauksen jälkeen väärään päähän putkeen. Hienosti kuitenkin se vielä luki mun korjausta ja paniikinomaista rääkäisyä. Loppuun asti yritettiin mennä täysillä. Tuntui niin hienolta kun katsomosta kuului sanat: mene mene!. Ja minä yritin kipitää laugh Saatiin radalta nolla jolla sijoituttiin sijalle 10. Saatiin taas muutama piste kasaan.


Löytyi meistä joku kunnollinenkin kuva. Tämä sunnuntain hyppikseltä cool


Finaaliradalle lähtöjärjestys muuttui niin että kärki starttasi viimeisenä. Me oltiin aikalailla puolessa välilssä niin meihin tuo ei suuremmin vaikuttanut. Nyt hylkäyksen jälkeen radan sai vielä suorittaa loppuun asti. Mua jännitti, hallissa oli mieletön fiilis sisällä.


Radalla oli tuomareina molemmat Siimes & Jalonen ja mä tykkäsin siitä profiilista, mutta meidän rata oli aika mielenkiintoinen. Muuten se oli erinomainen, mutta mulle sattui taas cheeky Otin Fyran putkesta ulos ja se meinasi karata väärälle esteelle. Mä sain sen pelastuttua mutta menin niin lähelle estettä, että horjahdin. Meinasin kaatua suoraan esteen päälle. Se oli kauhea tunne kun yläosa on esteen väärällä puolella ja yritän nostaa itseni ylös. Ainoa ajatus oli että mun on päästävä ylös etten rojahda esteen päälle. Mua hävetti ja koko rata katosi päästä. Fyra uskollisesti teki rataa virheettömästi. Kun me tultiin maaliin mulla ei ollut mitään hajua tuliko hylkäys, kymppi vai vitonen. No saatiin puhdas rata ja ihanneaikakin alittui just ja just laugh Aika hyvin tuolla räpellyksellä.



Hitsi mä olen notkee!!!!! laugh

Koska maine on mennyt niin tässä olisi video finaaliradasta. Saa nauraa!. Tosin tuosta kuvakulmasta mulle olisi kuulunut kielto kaatumisen jälkeiseltä hypyltä. Mutta ehkä se ei sitten tuomareiden kulmasta näyttänyt niin pahalta tai sitten niillä kävi mua sääliksi wink


Kaiken kaikkiaan olen superhyper tyytyväinen itseeni ja ihanaiseen Fyraan joka korjaa uskollisesti mun virheeni. Yhteistuloksissa sij. 25./99. ja kolme nolla rataa, ei huono viikonloppu!. Ennen kaikkea Fyra kulki todella hyvin ja meillä oli kivaa!

Kaikki kuvat © Henkka tai Jukka Pätynen