Meidän superviikonloppu ja mun maailman mahtavin Manki heart Se on maailman helpoin kotona, mutta kyllä sitä kehtaa myös näyttää ja käyttää. Musta vielä tuntuu että se vaan paranee koko ajan, ainakin jos puhe on harrastamisesta.

Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa. Perjantaina käytiin ensin Fyran ja Cincon kanssa Lotta Vuorelan aksakoulutuksessa kentällä. Lotalla oli kiva 26 esteen rata. Koska mulla oli kisat tulossa sunnuntaina niin palkkasin paljon Fyraa. Leluna toimi kaninnaghka mikä on Mankin mieleen. Tehtiin rata muutamassa pätkässä läpi. Ei siellä tullut mitään kovin hälyttävää korjattavaa, muutamaan kohtaan koitettiin erilaista ohjausta. Ne kyllä toimi paremmin kuin ne mitä olin itse aatellut. Cinco otti pientä rata pätkää jossa oli 5 estettä, tehtiin valssia ja pyörittämistä sekä takaakiertoa. Lopuksi otettiin vielä irtoamista pussin kautta muutamalle hypylle. Cinco oli kanin nahkasta hyvin innoissaan. Mopo ei kuitenkaan keulinut niin pahasti kuin yleensä, hyvä! wink Aksojen jälkeen käytiin pikaisesti Jokioisilla näyttelykoulutuksessa Cincon kanssa. Cinco oli porukan nuorin ja pienin, mutta esiintyi kyllä parhaiten siitä porukasta. Saatiin kehuja laugh

Lauantaina oli vuorossa Turussa näyttely. Luulin alunperin että se on ulkonäyttely, mutta se olikin messuhallissa. Mietin kyllä hetken lähdetäänkö, mutta mulla ei ollut muutakaan elämää niin lähdettiin reissuun Fyran ja Cincon kanssa. Ländereillä oli tuomarina Tanskalainen Hanne Laine Jansen. Sama tuomari arvosteli Fyran Tanskassa vuosi sitten. Hallissa pystyi hyvin kävelemään, mutta paikoitellen siellä oli kova meteli ja ahdasta. Cinco meni uudessa ympäristössä tosi hienosti. Se oli hyvä kun pääsi vähän tutustumaan myös halliin ja sinne se on ilmoitettu lokakuussa näyttelyyn. Fyra esiintyi ja liikkui kivasti. Tiukalta tädiltä se vaikutti kun kehää seurasi. Fyra sai ykkösen ja SA:n sekä oli Rotunsa Paras. Hetken aikaa kiersin Cincon kanssa hallissa ja sen jälkeen molempien tyttöjen kanssa ennen kuin lähdettiin kotimatkalle. Onneksi iltapäivästä oli jo kauniimpi ilma kuin lähtiessä. Pystyttiin vielä hyvin lenkkeilemään.

Turku 22.09.2012 ROP Fyra

Sunnuntaina oli vuorossa yksi syksyn kohokohdista eli Etelä-Hämeen Piirinmestaruudet. Sinne lähdettiin puolustamaan mestaruutta. Viime vuonna Duo voitti medien mestaruuden. Nyt Duudson oli poissa kuvioista, mutta Fyra sai sitten olla mun taistelutoverini. Hyvin se sitten vetikin!. Iiris ja pojat hyppäsi kasilta Rantasipin parkkikselta autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Riihimäkeä. Luoja miten karsea ilma!. Koko päivän sitten tihkutti vettä. Kyllä meillä oli autossa tavaraa. Onneksi olin pakannut itselle parit kengät mukaan ja koirille useat takit sekä Fyralle kolme BOT-takkia.

Riihimäellä kisattiin Etelä-Hämeen Piirinmestaruudesta ja tuomarina kisoissa toimi yksilössä Ritva Herrala ja joukkueessa Harri Huittinen. Pitkä päivä oli tiedossa kun medien radat oli kello 10 ja 12 sekä joukkue n. 16.30. Me päästiin hyvin perille ja ilmoittautumaan. Katseltiin hetki minien rataa ennen kuin lähdettiin lämppäämään koiria. Vastapuoleiseen metsään oli tehty lämppäripolku. Se oli aamulla vielä aika hyvässä kunnossa mutta päivällä se oli jo ihan mutaa. Kierroksen kävelyyn meni 10 minuuttia joten pari kertaa käveltiin se ympäri. Myöhästyttiin hiukan rataantutustumisesta. Mä en tajua, me mentiin kumipuvut päällä yltäpäällä märkinä halliin ja muut oli ihan kuivia???.

Aksarata oli profiililtaan kiva. Se oli mun mielestä aikalailla juoksurata eikä ihan hirmuisesti tekniikkaa tarvittu. Fyra oli luokan viimeinen koira ja mulla ei ollut mitään paniikkia radasta. Mentiin ja tehtiin parhaamme. Fyra liikkui hyvin ja se oli mun mielestä ihan kelpo rata. Yksi asia mun täytyy treenata: putken ohiviennit. Duo ja Bella oli niissä tosi hyviä, mutta Fyran kanssa en niitä ole suuremmin tehnyt. Jouduin tekemään valssin joka hidasti koiraa. Keinulle Fyra tuli niin kovaa ja märät tassut teki tepposet mattopohjalla. Fyra meinaisi liukua keinulta pois kovassa vauhdissa. Kovin se jarrutti tassuillaan jotta siellä pysyi. Tuloksella nolla maaliin ja sillä irtosi kovassa kisassa sij. 4. Etenemä 4,29 m/s ja sijoitus (3. sija) jäi -0,50s päähän. On se pienestä kiinni... Sillä hetkellä EHPM-kilpailuissa bongahdettiin sij. 2.

Käveltiin taas jäähdyttely lenkki ja pakattiin koirat autoon. Hetki saatiin odotella hyppyrataa. Toivoin teknisempää rataa ja sitä saa mitä tilaa!. Hypäri oli sitten vääntöä cheeky Tykkäsin silti radan profiilista. Eipä kauheasti tullut muiden suorituksia seurattua kun keskityin omaani. Asennetta ei tarvinnut paljoa hakea. Minä halusin sen nollan radalta ja sillä selvä. Katsotaan sitten sen jälkeen mihin se riittää. Hypärillä tapahtui sitten jotain mitä ei ole vielä ikinä tapahtunut kiltin & kuuliaisen Mankin kanssa. Perkele! Se varasti lähdössä!!!!. Olin päässyt kahden hypyn luokse kun kuulin huutua. Sieltä se Fyra tepasteli luokseni, onneksi sentään oli hypännyt ekan hypyn. Hieman meni läskiksi ensimmäiset kolme estettä, mutta pääsin vielä hommaan mukaan. Taas se veto putken ohi oli vaikea (tai musta tuntui siltä) niin jouduin tekemään valssin. Muuten se oli ihan sujuvaa menoa ja selvittiin jopa radalta nollan kanssa ulos coolAika olisi varmasti ollut parempi jos se olisi tullut käskystä eikä salaa hipsutellen. Nyt etenemä oli 4,40 m/s. Mutta tuplanolla!!!.

Tuloksia saatiin sitten odotella eikä ollut mitään tietoa siitä mikä oli sijoitus. Puhtaita tuplanollia tuli myös muille. Olin aivan varma että me oltiin kolmansia tai neljänsiä. Yllätys oli kova kun Fyra kuulutettiin Etelä-Hämeen Piirinmestariksi!!!. Puhtaita kahden radantuloksia oli tullut neljä kappaletta ja Fyran yhteistulos oli paras. Mun supermanki!!!! heart Fyran ensimmäinen yksilömitalli (viime vuonna EHPM-4) ja mun toinen Piirinmestaruus voitto putkeen. Mulla on mahtavat koirat!.



© Johanna Kuusi
Etelä-Hämeen Piirinmestari vuosimallia 2012!

Ennen joukkueratoja saatiin sitten odotella ihan huolella. Lenkkeiltiin ja mentiin tankkaamaan ABC:lle. Kyllä pekoniateria ja kermamunkki upposi kevyesti masuun. Tosin me oltiin aikamoinen näky kuraisissa ja märissä vaatteissa. Hieman hävetti.... Hyvän tankkauksen jälkeen oli hyvä lähteä takaisin hallille lämppäämään koiria. Cinco oli siinä vaiheessa jo sitä mieltä että tämän kuralenkin minä jätän välistä ja se jäi häkkiinsä köllimään autuaan onnellisena. Meillä oli hieman tynkä joukkue mutta erittäin timmi wink Iiriksellä oli Nemo &  Milou ja minä ohjasin Fyraa. Alunperin meillä piti olla neljäntenä koirana Rokka mutta valitettavasti Rokka tuli kipeäksi. No soitellen sotaan ja tuloksia hakemaan. Iiris teki poikien kanssa tasaiset vitoset ja mun vastuulle jäi sitten myös tuloksen tekeminen. Fyra teki sitten tosi hyvän ja nopean nollan. 10 tuloksella meidän joukkue sijoittui Etelä-Hämeen Piirinmestaruus Joukkuekisassa sijalle 3.! Hyvä meidän joukkue!!!!. Oltiin kyllä niin tohkeissaan tuloksista. Palkinnoksi ei saatu Maraboun suklaalevyä joten kotimatkalla se piti sitten itse hakea wink Kotiin päästiin lähempänä kello 20. Tiukka ja märkä päivä mutta erittäin hyvä sellainen. Kiitos Iirikselle seurasta, ensi vuonna uudelleen taistelemaan. Toivottavasti neljän koiran joukkueella...




Yhtä asiaa mun pitää kyllä ihmetellä. Siis me käveltiin Iiriksen kanssa päivän mittaan noin 10 kertaa se metsälenkki ympäri ja kaikki muut kävelyt vielä päälle. Silti me ei nähty lähes tulkoon ketään kävelyttämässä koiriaan. Eikö siis ihmiset oikeasti lämmittely ja jäähdyttele koiriansa vai miten ihmeessä ne pysyi niin kuivina?. Me epäiltiin jo ihan tosissaan että jonnekkin on rakennettu maanalainen hiihtopaana jossa pystyy lämppäämään koiransa kuivana. Mun mielestä ihan outoa ettei tuollaisella ilmalla harva huoltaa koiraansa. Paras oli se kun joukkueiden palkinnot jaettiin kaikki kerralla. No me mentiin tietenkin vielä jäähdytteleen koiria koko revohkan voimin. Ketään ei näkynyt missään ja ehdin kertomaan mun juttuja siitä kuinka mun auto on jäänyt lukituksi aidatulle kentälle kun olen ollut lenkillä. Kisatyöntekijät on lähtenyt kotiin ja jättäneet mun auton sinne sisälle. Nyt meinaisi käydä samalla tavalla. Oltiin kävelty puoli tuntia kun tultiin hallille takaisin, muiden autoja ei ollut enää paikalla. Yksi auto odotti selvästi meitä jotta saisi portin suljettua... No onneksi ei auto jäänyt sinne telkien taakse.