Enpä olisi keskiviikkona-torstaina uskonut mitä viikonloppu tuo tullessaan. Alunperin tuntui hyvältä ajatukselta lähteä Seinäjoelle kisaamaan. Mitä lähemmäs perjantai tuli sitä ärsyttävämmältä lähteminen tuntui. Ei vaan huvittanut ja olisin voinut jäädä kotiin nukkumaan. Masensi jo etukäteen ettei me vaan osata eikä selvitä radoista. Viime vuonna päästiin yllärinä sunnuntaille ja saatiin sijoitus 21. Nyt tuntui että oltiin tehty paljon huonommin viimeistelyt. Mulla on jäänyt pieni peikko vuoden 2005 + 2006 karsinnoista kun ei päästy kuin enintään 5 pidemmälle. Bella taisi saada yhden yliaikanolla joku vuosi?. Perjantaina pakkasin vasta töiden jälkeen tavarat ja venytin lähtöä. Kello kuusi vasta lähdettiin 3,5 tunnin ajomatkalle. Lähdettiin kuitenkin matkaan kun lopulta totesin että ensi vuonna jätetään Rovaniemen karsinnat väliin (ellen ole lomalla). Nyt voi siis ajaa yksin sen 3,5 tuntia :D

s1-normal.jpg

s3-normal.jpg

Fyra sai mukaansa oman Cinco-maskotin. Perille päästiin yhden pysähdyksen taktiikalla kello 21.45. Lyödettiin majapaikka joka sijaitsi enteellisellä alueella eli Hyllykallolla :D Käveltiin tunnin lenkki ennen nukkumaan menoa. Aamulla alkoi vähän perhoset liitämään vatsan pohjalla. Eksyin hotellin maastoon ja 20 minuutin lenkki vaihtui 45 minuutiksi. Onneksi ei ollut kova kiire :D Aamupalakin meni hyvin alas ja sitä oli runsaasti. Ei voi tietää koska ruokaa saa seuraavan kerran.

Kisapaikalle oli 5 minuutin matka. Koirat vein häkkihalliin koska en saanut autoa kovin lähelle kisahallia. Sain katsottua hyppyradan loppukoirat ja kaksi medien rataantutustumista ennen omaa tutustumista. Fyra kilpaili 97 medien luokassa aivan viimeisen 10 joukossa koko lauantain.

mm_r1-normal.jpg

© Jukka Pätynen

s6-normal.jpg

Hyppyrata oli mielestäni ihan mukava, alusta kun selvisi niin loppu meni melkein itsestään. Mua vaan jännitti ihan sikana. Ensimmäinen hyppyrata meni kirjaimellisesti jännittäessä. Ihan älytöntä kuinka jalat voi olla niin tärisevät ennen starttia, ei mua muuten enään jännitä normi kisat. Hieman rauhoitun kun katselin Fyraa kuinka se taas oli niin rauhallisen cool. Aivan kuin olisi kertonut, että ei tässä ole mitään hätää. Itse rata meni ihan mukavasti, vaikka olin aivan paska jäykkänä sekä varmistelin aivan liikaa. Taisteltiin kuitenkin puhdas rata, mutta koska noissa kisoissa ihanneaika lasketaan nopeimman nollan mukaan 15% säännöllä niin ei oikein ollut siihen luottoa että aikaan päästään. Ihmetys olikin suuri kun virheettömiä ratoja tuli 22 kpl, mutta ainoastaan 8 kpl pääsi ihanneaikaan ja Fyra oli sijalla 7.!!!!. Karsintapisteet suhteutettiin nopeimpaan nollaan joten me saatiin pisteitä ja jatkopaikka sunnuntaille, wau!. VIDEO

s13-normal.jpg

Päivän toista agirataa saatiin odotella useampi tunti. Lenkkeiltiin ja tytöt lepäsi häkkihallissa omassa häkissään. Lisäksi mulla oli jälleen mun oma Master Cheff Adeina paikalla joten mulla ei ollut mitään hätää <3 Hyppyradan jälkeen tuli viesti, että maistuisiko kanasalaatti. Kyllä maistui!.

s4-normal.jpg

s5-normal.jpg

s7-normal.jpg

s11-normal.jpg

mm_r2-normal.jpg

© Jukka Pätynen

Agilityradalle mulla ei ollut jännitystä koska jatkopaikka oli jo varma. Ainoastaan epäilin ohjausvalintojani koska hyvin harva teki niin kuin minä olin suunnitellut. Saati niitä molempia samalla radalla. Onneksi Adeina loi muhun uskoa ja mä pidin pääni. Tein radan sillä omalla tavalla enkä välittänyt muusta. Tämä rata oli ehkä meidän karsintojen paras rata. Nopea nätti nolla ja taas napsahti pisteitä tilille. VIDEO

s13-1-normal.jpg

Kokonaistilanteesta mulla ei ollut mitään hajua koska en tuloksia seurannut. Kyllä leuka tipahti kun mulle tultiin kertomaan että ollaan sijalla 6.!!! Jessus sentään: minä ja Fyra!!???!. Miten voi olla mahdollista, amatöörit aksaajat kuten kaveripiirissä on tapana puhua tai toisin sanoen hönöttäjät <3

 Maksit katsottiin Adeinan kanssa loppuun, ennen kuin lähdettiin hotellille. Siellä kävelin kevyen puolen tunnin ravilenkin. Fyra oli aivan väsynyt ja kellahti sängylle nukkumaan. Cinco oli sitten sitä mieltä että oli levännyt koko päivän häkissä :D Ei meinannut millään rauhoittua vaan halusi painia koko ajan Fyran kanssa.

s14-normal.jpg

Sunnuntaina kevyt kävely ja aamupalalle jossa tuli syötyä taas aivan liikaa... Hieman oli hermostuneempi olo kuin edellisenä päivänä. Jotenkin se ajatus että joutuu starttaamaan käänteisessä järjestyksessä 10 parhaan joukossa tuntui aika pelottavalta. Kisapaikalla kävin katsomassa agilityradan, mutta en katsonut yhtäkään miniä radalla. Suoraan tutustumiseen ja kävelyttämään koiria.

mm_r3-normal.jpg

© Jukka Pätynen

Mulla oli radasta hyvä kutina ja selvä suunnitelma. Kun meidän vuoro tuli, ei kauheasti edes jännittänyt. Selvittiin hyvin ensimmäiset neljä estettä, mutta puomin jälkeen Fyra irtosi hypyn väärälle puolelle. Oho!, ilmeisesti metri enemmän tilaa koiralle niin olisi tullut mukaan, mene ja tiedä. Siihen samaan kohtaan oli moni hyllyttänyt ja hyllytti vielä meidän jälkeenkin. En osannut edes kuvitella sitä kohtaa pahaksi, vaikka tiedän että Fyra ottaa helposti esteet takaa. VIDEO

Itse hylkäys radalta ei tuntunut pahalta. Se tuntui itseasiassa huojentavalta, koska en murtunut enkä hajonnut siitä radasta henkisesti. Onneksi mulla oli jälleen Master Cheff joka toi mulle ruokaa suoraan yläkatsomoon. Aivan mahtavaa :))

s16-normal.jpg

s10-normal.jpg

Seuraavalle hyppyradalle keräsin kyllä itselleni paineita. En ajatellut itseäni vaan sitä mitä muut ajattelee. Oli vaikea ajatella että rennosti vaan kun päässä pyörii ajatus että nyt kaikki ajattelee mun pääni hajoamista kun kahden nollan jälkeen teen hylkäyksen. Tiedän ettei noin voi ajatella, mutta siinä tilanteessa päässä on kaikkea. Pelkäsin että munaan kaikki päivän loputkin radat ja se ajatuskin tuntui ahdistavalta.

Hyppyrata vaikutti meidän tyyppiseltä radalta, ainoastaan loppuosan keppien jälkeinen elämä mietitytti eniten koska en pidä siitä että joudun leikkaamaan okserin. Fyra starttasi sijalta 9. eli edelleen loppu päässä. Olin tutustumisen jälkeen lievästi hermostunut, mulle tuli kuitenkin hyvä mieli lämmittelylenkillä kun näin kolme eri kouluttajaa jotka puhuivat niin kauniisti. Fyra mun luottopakki, ei mulla ole hätää. Se helpotti kummasti sillä hetkellä. Radalta saatiin vielä väännettyä nolla vaikka yksi kaarre loppuosan este numerolla 17. tulikin. Huikea tunne ja fiilis kuulla se kaikki kannustaminen. Se oli työvoitto henkisesti!. VIDEO

s12-normal.jpg

s15-normal.jpg

s8-normal.jpg

s9-normal.jpg

Finaalirata oli aivan paineeton. Ei ollut mitään tavoitetta eikä stressiä kunhan vaan mennään rata ja nautitaan yhdessä tekemisestä. Jalat oli siinä vaiheessa jo niin puhki että ne oli ihan makaroonit. Naurettiin ennen rataantutustumista kun melkein kaikki istui maassa kun ei jaksanut enään seistä. Finaaliradalle mulla oli jälleen selvä suunnitelma eikä siellä ollut sellaista kohtaa mikä olisi ollut pahempi kuin toinen kohta. Fyra starttasi sijalta 6. eli jälleen siellä loppu porukassa. Rata meni hyvin ja nolla me sieltä väännettiin, vaikka loppu suoralla mun jalat oli aivan tehottomat. Oli hauska kuulla kun ihmiset alkaa huutamaan: Juokse!. Yritin kyllä, mutta jalat ei vaan liikkuneet. Radan jälkeen jouduttiin eristykseen ja se oli hetkellisesti hieman sekavaa. Mitä tapahtuu ja minne mennään. Fyra keräsi loppujen lopuksi 91,40 pistettä jolla irtosi sija 7.!!! Aivan huisia, uskomaton tunne!. VIDEO

Näissä karsinnoissa sitten kuvattiin 7. parasta, en kyllä ymmärrä miksi... Omalta osalta se oli varmaan joku vuoden tarhapöllö kuvakisa kun aivan hiestä märkänä otetaan yksilökuvia. Jotain papereitakin kirjoitettiin pukkarissa. Kaikki meni vähän unessa ja siltä se tuntuu vieläkin... Joku voisi nipistää mut hereille??

s17-normal.jpg

Kun viikonloppuun lähtee asenteella ei me osata eikä pärjätä. Haetaan pari hyllyä kotiin ja tuomisena onkin karsinnoista sijoitus 10 parhaan joukossa.... Aivan uskomaton fiilis!. Mulla oli koko viikonlopun ajan aivan mieletön tukiverkosto,  kiitos kaikille jotka laitoitte viestiä kännykkään tai naamakirjaan sekä tsemppasitte meitä kisapaikalla. Unohtamatta niitä joiden kautta sain tilannetietoa puhelimitse mm. Lotte <3. Erityisen suuren kiitos Hannalle joka tänäkin vuonna hoiti mun ruokahuollon ja tsemppauksen. Me ollaan tehokas tiimi kun viime vuonna Fyra oli sijalla 21. ja tänä vuonna lähemmäs 50 pistettä enemmän ja sija 7. Tietty myös kiitos Merville maailman mahtavimmasta lihapullasta <3 Panssarivaunu osoitti olevansa kelpoaksakoira. Fyra vaan on niin... ajatus <3

mm_f-normal.jpg

© Jukka Pätynen

Yhdessä me pystytään ihan mihin vain <3

 

Karsintojen tulokset löytyvät täältä Klick!