Haavasta ei ole jälkeäkään!
Keskiviikkona oli pienen miehen tämän vuoden kohokohta. Tolppa kiikutti kello 10.00 Pienen miehen Jukan luokse jossa poistettiin jalasta tikit. Haava on parantunut hyvin ja muutenkin poika oli ollut tosi reipas. Jukka oli vitsaillut, että taisi tämän pojan aksat loppua tähän... Tolppa oli todennut, että ne kyllä loppui jo aikoja sitten :D Tosi kivaa kun ei tarvitse enään tunkea aamuisin kurkkuun antibioottia eikä murehtia muistinko laittaa ilmatyynyn kaulalle. Elämän pieniä iloja :)
Lucas pääsi heti keskiviikkona kävelemään ensimmäisen kuntoutusohjeen mukaan. Eli 10 minuuttia kävellen kaksi kertaa päivässä. Jalkaa lämmitetään ensin kaurapussilla n. 15 minuuttia ja jäähdytetään sitten kylmäpussilla saman verran kävelyn jälkeen. Lucas jaksoi hyvin tepastella niin, että kaikki jalat oli maassa. Välillä se kyllä olisi halunnut mennä kovempaa jolloin nostaa jalan ilmaan helposti. Tämä kova pakkanen hieman hankaloittaa sillä tassuja alkaa helposti palelemaan. Pitkälle ei keskiviikko iltana päästy, mutta torstai aamuna meni jo paljon pidemmälle ja sain valjailla hyvin ohjattua painoa taakse. Lucas selvästi tykkäsi kun se pääsi kunnolla haistelemaan tuoksuja ja hieman pidemmälle kun vastapäätä porukoita oleva lyhtypylväs :D
Tästä se kuntoutus alkaa pikku hiljaa nostetaan kävelylenkkien määrää viikottain. Ehkä parin viikon päästä uskallan ottaa sen kotiini mukaan. Tosin siitä meillä on vielä kova keskustelu porukoiden kanssa sillä heidän mielestään Lucas on nyt heidän koiransa... ja sen pitäisi kuulma viettää siellä eläkepäivät. Katsotaan, katsotaan ;)
ja siskot pitää huolta <3
Kommentit