Maanantaina pesin ja föönäsin Lucaksen, koska se oli illalla vielä kostea niin jätin sen porukoille yöksi. Saisi nukkua mamman kainalossa peitonalla. Tiistai aamuna Lucas tuli vastaan saparoheiluen se pussasi tytöt ja oli niin iloinen kun näki kanalaumansa. Hetken kuluttua äiti tuli sisälle ja sanoi Lucaksen olevan kolmijalkainen. Oli vain vinkaissut ja takajalka jäi ylös. Arvasin heti kun kysyin kumpi puoli: oikea. Se terve jalka siitä oli mennyt ristarit.

Koiralle kipulääkettä ja poru kurkussa töihin. Soitin Jukalle (Ell) saatiin aika muutaman tunnin päähän ja äiti sen sinne sitten kantoi tutkittavaksi. Lucas rauhoitettiin ja kuvattiin. Epäilys oli totta oikean takajalan ristiside oli poikki. Ei kuitenkaan nivelrikkoa ja vasemman polven ristari (leikattu lokakuussa 2011) oli hyvässä kunnossa. Ainoa huolenaihe oli munuainen ja maksa jotka olivat hieman huonommassa kunnossa. Elinaika ehkä 6kk-2 vuotta. Koiralla tietenkin ikää jo lähemmäs 12-vuotta niin ei ihme. Vaikea päätös...

Viime yönä ei nukuttu. Pohdittin ja mietittiin. Jopa isäni joka ei ole mikään suuri koiraihminen lupasi sponsoroina jalkaleikkausta. Lucas kun on hänen vieressään aina sohvalla ja se on heidän oma juttunsa.

Niinpä me tänään aamulla päätettiin että yritämme jalkaleikkausta. En halua luopua Lucaksesta näin. Toivomme että kaikki sujuu ongelmitta ja leikkaus onnistuu huomenna. Järjestä en tiedä mutta tällä kertaa tunne vei voiton. Aamulla Lucas oli jo pirteä ja tuli vastaan saparoheiluen ja moikkasi tytöt. Silmät oli kirkkaat. Kuiskasin korvaan: kyllä me sut kuntoon saaadaan, maailman paras jellona <3

k%C3%A4nny%20595-normal.jpgk%C3%A4nny%20594-normal.jpg