Maanantaina lähdettiin tyttöjen kanssa Riihimäelle Jenna Caloenderin koulutukseen. Cinco treenasi ja Fyra toimi maskottina. Treenirata oli haastava. Se sisälsi keppien leijeröintiä ja vieressä oli houkutusputkia. Cincon ei meinannut millään napanuora riittää toiselle puolelle puomia keppejä tekemään. Palkattiin niitä useamman kerran ja lopulta saatiin muutama onnistunut kokonaisuus. Ohjauskuvioissa meillä ei ollut ongelmaa, vaan lähinnä sitten tuo itsenäisyys kaukaa ohjaajasta oli se haaste. Tätä tulisi vahvistaa paljon, samaten kun eri este käskyjä jotta pystyisi mistä vaan hakemaan mm. kepit tai jonkun muun esteen. Jenna on kyllä niin ihanan positiivinen kouluttaja. Aina jää hyvä mieli vaikka tuntuu ettei osattaisi mitään :D Koira kyllä saa koko ajan palkkaa ja tietää tekevänsä oikein. Cinco kyllä kestää toistoja, mutta mitä enemmän sen kanssa tekee samaa toistoa se alkaa keittämään yli. Se saattaa alkaa toistamaan koko ajan samaa juttua eikä pääse siitä enään irti. Intoa kyllä riittää vaikka muille jakaa :P
Keskiviikkona oli vuorossa sitten kentällä omat koulutuksen Taija Salokanteleen johdolla. Mulla oli yksi koira paikka, mutta jaoin sen kahteen osaan joten molemmat tytöt pääsi tekemään n. 2 x10 min. Mikä on niille ihan riittävä määrä treeniä. Rata oli jouheva ja kiva teemana koiran irtoaminen ohjaajasta ja ohjausvalinnat. Tehtiin molempien tyttöjen kanssa rataa pätkissä. Fyra aloitti ja sen kanssa tehtiin hyviä pätkiä palkaten. Sen kanssa on kyllä helppo mennä eikä Cincokaan huonommaksi jäänyt. Hieman sen jäi taas silmä kiinni seuraavaan esteen ja se korostuu varsinkin puomin alastulolla jossa kyttää kovin jo seuraavaa mahdollista estettä. Alastulot pitäisi saada vieläkin nopeammaksi talven aikana. Pitäisi myös enemmän miettiä sitä rytmittämistä alastuloilla ja palkkaa. Mikä on tarpeeksi hyvä?
Kommentit