Tiistaina ajeltiin tyttöjen kanssa parin viikon tauon jälkeen Turkuun treenaamaan. Cinco Elinalle ja Fyra Jaakolle. Elinan treeneissä saatiin laatuaikaa oikein kunnolla kun yksi oli ryhmästä poissa niin saatiin tunti treenata kelpie Kiistan kanssa. Rata oli kyllä virtaviivainen ja pitkillä esteväleillä. Treeneistä tuli taas niin hyvä fiilis, nyt vaan rohkeaa ohjausta ja liikkumista kehiin. Cinco on kyllä supertaitava ja sen kanssa onnistui helposti mm. kaksi päällejuoksua kun kääntyi radan alussa niin hyvin. Hiki virtasi ja olin treenin jälkeen aivan puhki.
Suoraan Cincon kanssa toiselle puolelle tepasteleen/jäähdytteleen kun tutustuin Jaakon rataan mikä mentiin Fyran kanssa. Pieniä ongelmia oli taas radanmuistamisen kanssa kun kiireessä yrittää saada jotain päähänsä. Radalla oli paljon putkia joita mentiin useampaan kertaan. Lisäksi tehtiin leijeröintiä ja irtoamista. Jonkinlainen suunnitelma aivoihin ja lähdettiin jäähdytteleen/lämmittelemään tyttöjen kanssa.
Itse treenit meni kuitenkin hyvin. Fyra oli taitava ja se kyllä irtoaa niin hienosti käskystä suoraan eteen joten puomin puolivälissä ollut suora putki ei ollut mikään ongelma kun kiersin toiselta puolelta vaikka estevälit oli pitkät. Sinne se sujahti komeasti. Jotain hyötyä ollut hönöteamin irtoamistreeneistä :D Putket tuotti ongelmai kuten kisoissakin yleensä. Jaakko löysi mulle syndrooman. Se on putki-black-out eli kun koira on putkessa mun päässä tapahtuu jotain ja olen sen jälkeen yleensä aina hukassa minne mun pitää mennä. Tämä tapahtuu jo siis tutustuessa rataan jolloin en ajattele koiraa siellä putkessa vaan siihen kohtaan tulee aukko. Olen tämän itse huomannut jollain tapaa sillä suurinosa virheistä kisaradoilla tulee juuri putkeen jälkeen seuraavien 4-5 esteen sisällä. Sain tähän hyviä neuvoja joita yritän nyt ajatella ja tehdä radalla tietoisesti jotta en menisi joka kerta paniikkiin kun koira tulee putkesta: apua olen vasta tässä, minne seuraavaksi. Tämä vielä korostuu potenssiin kaksi kun putkia on useampi radalla ja ne mennään peräkanaa. Hyvä oivallus Jaakolta :)
Kylläpä oli kotimatkalla väsynyt ohjaaja ja sekä pari koiraa. Tuntui että varsinkin ohjaajasta oli puserrettu viimeisetkin mehut. Raskaita iltoja mutta aina niin antoisia!
Kommentit