Lucas saapui meille sijoitukseen lähes hetken mielijohteesta. Olin aina ajatellut, että jos leijonan otan, on se ehdottomasti narttu. Emme ikinä olleet kuvitelleet hankkivamme uroskoiraa kahden leikkaamattoman nartun talouteen, mutta toisin kävi. Pieni poika tuli ja sulatti sydämet...


Viehätys leijoniin oli syntynyt jo useita vuosia sitten. Näin usein Outia näyttelykoulutuksessa leijonien kanssa. Eräänä heinäkuisena päivänä tapasin Outin ja hän kertoi pennuista jotka hänellä oli kotona. Päätin ihan muuten vaan mennä katsomaan pikkuisia leijonanpentuja sain jopa äitini raahattua mukaan seurakseni. Ulkona aitauksessa temmelsi 6 mustaa pentua, kaksi pennuista oli muutaman viikon vanhempia kuin muut pennut. Outi kertoi, että kaikille tytöille olisi jo koti valmiina. Toinen vanhemmista pojista lähtisi Kanadaan ja toinen jäisi Suomeen. Outi antoi toisen pennuista äitini syliin. Voitte varmasti arvata miten kävi... Äitini rakastui palavasti tuohon pieneen mieheen (ja minä mukaan lukien...) ja totesi, että tulemme huomenna hakemaan tämän. Ainut ongelma oli ainoastaan se, että perheen miesväki ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Oli siinä isällä outo ilme naamalla kun perjantai-iltana näki pienen mustan pennun trimmatulla pyllyllä kävelemässä pitkin olohuonetta... Lucas kirjaimellisesti valloitti kaikki perheenjäsenet. Outi oli kutsunut poikaa jo pennusta Lucas-nimellä Star Trekin George Lucasin mukaan. Nimi oli myös lähellä nimeä jonka halusin halunnut antaa leijona narttupennulle Lucia. Lucas kuulosti hyvältä ja poika sai pitää nimensä :)

Bella otti heti pikku pojan omaksi kaverikseen. Matot ja lelut saivat kyytiä kun nämä kaksi leikkivät yhdessä. Lucas oli maailman helpoin pentu. Poika oppi sisäsiistiksi jo 11 viikon iässä ja kolmen kuukauden iässä poika osasi jo useita temppuja.

Lucas oli rauhaa rakastava uros joka rakasti sohvalla ja auringossa köllöttelemistä. Poika oli oikea hurmuri, joka ei ymmärrä jos joku käveli HÄNEN ohitseen niin, ettei häntä huomata. Lucas oli myös erittäin mukavuudenhaluinen ja halusi aina miellyttää ihmisiä viimeiseen asti. Lucas meni aina ensimmäisen ihmisen kanssa nukkumaan ja pojalla EI TODELLAKAAN ole mikään kiire aamuisin. Poika olisi voinut nukkua vaikka koko päivän jos saisi. Noh, ehkä välillä olisi voinyt syödä... Olen aina sanonut, että Lucas oli laiskan ihmisen ihannekoira ja oikea seurakoira isolla sydämellä <3


Toukokuussa 2006 Lucaksen päälle hyökkäsi takaapäin irrallaan ollut amstaffi. Lucas ei edes ehtinyt huomaamaan koko koiraa vaan haisteli maassa ihania tuoksuja. Onneksi äidilläni oli nopeat refleksit ja hän sai nopeasti kiskottua koiran irti pienestä miehestä (tällä välin Lucas oli pyrkinyt pensaan alle piiloon amstaffi kiinni niskassa/persuksissa) Lucas käytettiin eläinlääkärissä jossa poika sai antibiootit, kipulääkkeet ja ompeleet pyllyn päälle. Hyökkäyksen seurauksena poika meni kokonaan jumiin lihaksista (selkä, etujalat ja takajalat). Ensimmäisillä hieronta kerroilla poika ei edes antanut hieroa vaan poukkoroi kuin villihevonen. Lucas oli niin kipeä :( Lähes koko syksyn poika kävi hierottavana 2-3 kertaa viikossa.

Vihdoin seuraavana keväänä 2007 löysimme eläinfysioterapeutin joka sai Lucaksen pikku hiljaa paremmaksi. Turman jälkiseurauksena selässä ja jaloissa on edelleenkin kipukohtia. Kilpaileminen voitiin unohtaa, mutta harrasteltu ja kokeiltu ollaan kaikenlaista.

Vuonna 2011 lokakuussa Lucakselta leikattiin vasemman polven ristiside ja oikea ristiside tammikuussa 2014. Jo tuolloin kaksi vuotta sitten mietittiin mitä teemme 11,5-vuotiaalle lempileijonalle, mutta onneksi leikkasimme jalan sillä saimme jatkoaikaa vielä kaksi vuotta lisää.


Kyllä me pojan kanssa kokeiltiin kaikenlaista. Näyttelyissä Poika on käynyt ainoastaan sen verran näyttelyissä, että pojasta tuli muotovalio. Pojasta tuli Suomen muotovalio hieman yli kaksivuotiaana syyskuussa 2004 muutamalla näyttelyllä ja Eestin muotovalioksi helmikuussa 2005 ja Norjan muotovalioksi huhtikuussa 2005 kun oli Outin kanssa reissussa.


Lucas harrasti agilityä omaksi huviksi. Itse harjoittelu ja kisoissa käyminen oli pientä aaltoliikettä. Välillä meni todella huonosti ja toisinaan todella hyvin. Eniten ongelmia aiheutti puomin ja keinun hitaus. Olisi pitänyt hieman treenata näitä esteitä enemmän…Nykyisillä koulutustaidolla se olisi varmasti ollut helpompaa...

Lucas osasi yllättää myös kaksi kertaa: Lucas voitti Nummelassa mini 1-luokan hyppyradan (luokassa 16 koiraa), hienolla nollalla!. Toinen nolla hyppyradalta tuli kotikisoissa Forssassa sijoitus 2. (luokassa 7 koiraa). Lucas oli kuin pieni raketti noilla radoilla <3


Lucas oli erittäin tottelevainen. Poika oli jo pentuna luonnon lahjakkuus oppimalla yksitoistaviikkoisena sisäsiistiksi. Lucas rakastaa temppujen tekemistä ja opettelemista. Pikku leijona olikin oikea sirkuskoira ;)

Lucaksen ensimmäiset viralliset tokokokeet olivat elokuussa 2007. Poika yllätti kaikki omalla hienolla sekä kauniilla käytöksellä. Saimme ensimmäisen 1-tulokset pisteillä 166p. ja luokkanousun avoimeenluokkaan. Pisteet olisivat varmasti olleet paremmat, ellei ohjaaja olisi ollut niin jännittynyt.

Lucas tokoili myös lainaohjaajan kanssa. Johannan kanssa Lucas kävi muutamassa kokeessa vuonna 2008 joista parhaimmaksi tulokseksi jäi 158-pistettä eli 2-tulos. Pari teki comebackin vuonna 2013 saaden 149p. ja Alokaskuokan seuranmestaruuden. Hienosti 11-vuotiaalta pappakoiralta <3

Vuonna 2012 Lucas aktivoitui ja kävi kokeilemassa Loimaalla alokasluokkaa Rally-Toko kilpailuissa sieltä hienosti 92/100p, ja sijoitus 5./11. Tuomari valitsi Lucaksen Tuomarin suosikiksi (tietenkin!). Vuonna 2013 Lucas kävi kahdessa alokasluokan kilpailussa Loimaalla saaden pisteet 91/100 ja 96/100p. Epävirallinen koulutustunnus RTK1.

Toukokuussa 2014 rallytokosta tuli virallinen laji Suomessa. Lucas kilpaili Nummella kaksi alokasluokan koetta saaden kaksi kertaa samat pisteet 86/100p. Kolmas koe oli Forssassa syyskuussa 2014 ja saimme 89/100p. Näin ollen Lucas oli ensimmäinen leijona joka on saanut koulutustunnuksen RTK1 12-vuoden ja 4 kuukauden iässä :)

k%C3%A4nny18%20069.jpg

Lucas menehtyi torstaina 14.01.2016. Joulukuussa todettu glaukooma silmässä paheni yht'äkkiä ja ainoa vaihtoehto olisi ollut silmänpoisto. Sitä me ei enään lähdetty tekemään lähes 14-vuotiaalle pojalle. Kivut oli sen verran kovat ensimmäistä kertaa ikinä. Oli aika päästää irti...

Laumaan jäi iso aukko täytettäväksi kun kuningas poistui keskuudestamme. Paljon tilanteita missä kaipaa tuota saparohännän iloista olemusta. Kuka nyt kuorsaa öisin niin kovaa että siihen herää? Keneltä Cinco varastaa harjan ja menee säkkituoliin pyörimään kun Lucasta harjataan? Kuka nyt on kukkopoikana suojelemassa laumaa? Kuka istuu ja katselee televisiota iskän kanssa ja hakee aamulla lehden?. Meillä kaikilla on niin iso ikävä <3