Torstaina pakkasin Fyran autooni ja napattiin Anu & Noomi matkalle mukaan. Suunnattiin Purina-Centerille aksaamaan, tällä kertaa meillä oli kouluttajana Jaakko. Rata profiilista huomasi, että kyseessä oli Jaakon rata. Kivaa vääntöä jossa tarvittiin tekniikkaa, juuri sitä mitä mun pitää treenata. Aikataulut oli perinteisesti hieman jäljessä, mutta käveltiin Anun kanssa hyvä lämppärilenkki. Oli niin kivaa kun oli seuraakin mukana ei tarvinnut yksin ajella joka on välillä hieman puuduttavaa. Varsinkin illalla kun ajaa takaisin.

Tutuistuin esteelle numero 19 asti, vaikka tiesin jo etukäteen etten kuuna päivänä tule sinne asti pääsemään Olin NIIIN täpinöissäni treeneistä. Jaakko on kyllä ihan supehyvä!. Viimeksi ollaan oltu Jaakon koulutuksessa pari kuukautta sitten ja olin jo ihan unohtanut kuinka innoissaan sitä voi ihminen olla. Saatiin taas niin paljon ajattelemisen ja miettimisen aihetta. Muutama kysymys löysi taas ratkaisun. Fyran kanssa saatiin treenattua mm. niistoa, saksalaista, poispäin käännöstä... Päästiin lopulta esteelle 14 asti. Se tuntui tosi helpota menolta. Jotenkin sillä pohjalla voisi vaan juosta juosta ja juosta. Vasta kun pysähtyy niin huomaa kuinka kovaa sitä pääsee sillä pohjalla. Vauhdin hurmaa Jaakolla oli perinteisesti taas tosi hauskaa kun töpeksin siellä oikein kunnolla. Jaakko halusi ehdottomasti, että mun piti yksi putki-hyppy-hyppy-putki kuvio (esteet 8-10) suorittaa eri linjoilla. Sain tehtyä sen "vanhalla tavalla" miten ohjaisin Bellaa & Duoa. Jaakko kuitenkin yrittää koko ajan että pääsisin niistä vanhoista tavoista eroon. Mun oli ihan sairaan vaikeata kulkea suoraan eteenpäin vaan koko ajan kaarsin itseäni lähemmäksi hyppyjä ja putkea. Fyra teki kyllä kokojan 110% töitä.

Loppujen lopuksi siellä oli pari estenumeroa mun kulkua estämässä ja taisi Jaakkokin siellä loppujen lopuksi seistä esteenä Jaakko totesi: tää ei nyt toimi niin kuin mä haluaisin! mistä ihmeen hatusta sä vetelet noita kuvioita. Mua nauratti ihan sikana, loppujen lopuksi meillä oli taas perusanskua eli Jaakko otti mua vyötäröstä kiinni ja tuuppi oikeaan suuntaan... Kunnon rautakanki treeniä!. Kello oli lähemmäs 24 kun pääsin kotiin nukkumaan. Hullut ajaa 10 minuutin takia Turkuun treenaamaan, mutta on se sen arvoista. Kiitos Anulle seurasta ja terapiasta

         Päivän plussat ja miinukset:

• + Fyran asenne oli koko ajan todella hyvä
• + Leikki erinomaisesti lelulla
• + Saksalainen ja niisto onnistui hyvin
• + Tuntui helpolta menolta
• + Aksa on ihan superkivaa kun loistava koutsi!
• - Ohjaajalla oli ongelmia ymmärtämisen kanssa
• - Ohjaajan tulisi edelleenkin kehittää omaa radanluku taitoa piirrosten avulla ja miettimällä niihin ohjauksia

Maanantaina oli vuorossa parin viikon tauon jälkeen maneesi aksat. Viime viikolla pakkasta oli sen verran, etttei treenejä pidetty. Mentiin Fyran ja Iiriksen & poikien kanssa lämppärilenkille. Tehtiin reipas kolmen vartin lenkki, oli kiva kun oli seuraa eikä tarvinnut yksin ulkona tarpoa. Iiris oli radantuonti vuorossa ja kuva on hieman kärsinyt (rutattu taskuun) tältä se kuitenkin näytti:

Radalla oli 17 estettä ja hypyt oli korkeudessa 40-45cm. Mun meni ekat kierrokset ihan läskiksi. Ajatukset oli ihan muualla ja radat meni ihan hömpöttelyksi. En anna sen kuitenkaan häiritä koiraa koska kyseessä on mun asenne ongelma. Joten me sitten hassuteltiin ja Fyralla oli tooosi kivaa. Mä jahtasin Fyraa ja apina-lelua ja taisi nekin jahdata mua välillä eli ihan perusmeininkiä taas. Joku ulkopuolinen varmaan katsoisi, että toi omistaja ei voi olla saanut tota koiraa 3-luokkaa saati että sillä on pari Ava-koiraa jo entuudestaan... Elämä eikä treenaaminen ei saa olla liian vakavaa. Sitten kun se menee vakavaksi niin kaikki se ilo häipyy siitä tekemisestä ja loppujen lopuksi se vie syvälle suohon.

Mulla oli pieniä ajatuskatkoksia esteellä 15. (hyppy) siitä piti viedä pimeässä kulmassa koira pussiin (este nro. 16.) Yritin tehdä sen pussi oikealta puolelta jolloin Fyra joka kerta hyppäsi pussikankaan yli ja sukelsi pussiin. Kun tajusin lopulta olla vasemmalla puolella niin se pussiin meno oli ihan sairaan upea!. Pussi suorastaan imaisi Mankeroisen sisäänsä. Kyllä me sitten pienen puhuttelun (siis puhuttelin itseäni) saatiin radalta ne pari hyvää nollaakin tehtyä. Iso kiitos treenikamuille treeneistä!.

         Päivän plussat ja miinukset:

• + Joka kerta hyvät kontaktit puomilla
• + Rytmitti ekaa kertaa ikinä kepit tosi nopeasti imutuksen avulla -> kokeiltava myös toisten
• + Hyppäsi hyvin
• + Haki hyvin putket ja pussit
• + Pienen treenin jälkeen puomin leijeröinti onnistui
• - Ohjaajan asenne oli kadoksissa
• - Ohjaaja ei osannut ajatella loogisesti eikä muuta ohajustapoja (pussiin vienti)

Toinen viikonloppu putkeen vapaana. Tämä viikonloppu oli siitä erikoinen etten ollut suunnitellut mitään suurempaa ohjelmaa. Lauantaina lähdettiin Loten ja perhosten kanssa heti aamutuimaan lenkkeilemään Hunnarille. Sitä lunta oli sitten tullut yön aikana Ei yhtään reittiä selvänä ja lunta oli polveen asti. Hyvin rämmittiin ja Fyra & Bella pysyivät hyvin vauhdissa mukana puhumattakaan pienistä perhosista. Eipä tarvi mitään syvälihas ja mäkikävelyitä kun siellä rämmittiin tunnin verran mäkiä ylös ja alas. Välillä oli myös metsäaksaa sekä ohjaajille, että koirille. Taisi ketteremmät jalat jäädä vielä sänkyyn nukkumaan. Daniel on kyllä niin hassu pieni eläin Se on niin Fyran lumoissa, uskollisesti se käytti koko lenkin Fyran perämiehenä olemiseen. Daniel varmaan ajatteli, että pitää nyt ottaa koko lenkistä hyöty irti kun ei tiedä koska pääsee seuraavan kerran.

Kun hyvä alkulämmittely (täysi hiki) oli tehty oli hyvä jatkaa vielä siitä parille jumpalle. Jalat oli kyllä aika rikki päivällä kuntoilusession jälkeen. Tuli tehtyä kehon koostumus analyysi ja sieltä tuli aika ylläreitä. Mielenkiintoinen testi, vaikka ei varmaan ihan koko totuutta kerro. Onhan se kiva tietää, että metabolinen ikä on -12 vuotta Onneksi siinä testissä ei ollut henkistä ikää sillä se olisi mennyt todella pahasti pakkasen puolelle.

Illalla tein vielä hieman tokoilua. Otin Fyran kanssa oman piilotusta niin, että Tolppa vei sen. Tolppa vei tikun ja samassa muisti hellalle jääneet kattilan. Fyra oli ihan sitä mieltä, että Tolppa vei tikun sisälle. Ei meinannut millään tajuta että kyllä se siellä maassa on. Kyllä se sitten sen lopulta löysi... Täytyy nyt vaan tehdä tuota muutamia kertoja ja sitten alkaa tekemään taas oikeata tunnaria. Lisäksi otin pitkän matkan noutoa ja vauhti noutoa. Fyra on kyllä aika hauska noiden kapuloiden kanssa.

Tänään sunnuntaina jatkettiin samaa linjaa ja mentiin heti aamulla Iiriksen ja poikien kanssa Hunnarille lenkille. Nyt kulkeminen oli huomattavasti helpompaa kun siellä oli selviä polkuja. Yksi lenkkeilijä koiransa kanssa lenkkeili samoja jälkiä pitkin, mutta meni sen verran edellä koko ajan ettei me sitä ehditty näkemään.  Jäljet vaan olivat niin tuoreet ja autoparkissa. Fyra oli kyllä tyytyväinen kun sai jälleen olla herraseurassa. Fyra on kyllä joku äijä magneetti kun kaikki urokset on siitä aina sekaisin. Nyt Fyra laittoi ihan Miloun pään pyörälle. Milou näki varmasti koko iltapäivän ruusunpunaisia unia Mankista

Lenkin jälkeen otin sitten elämäni ensimmäisen kerran trimmiveitsen käteeni ja kokeilin sitä Fyran turkkiin. Mun mielestä sillä tuli hyvää jälkeä ja varmaan vielä paranee kun sitä oppii käyttämään. Fyralla on nyt hyvä turkki, ihan näyttelykunnossa. Oli vaan pakko ohentaa ja vetää hieman karvaa pois kun pitäisi olla kahden kuukauden päästä näyttelykunnossa. Jos sille ei tee mitään tänä aikana niin sitten se on kyllä kasvanut ihan kamalaksi rehuksi. Katsotaan jos saisin sen pidettyä hyvänä tuolla trimmiveisellä, edes karkeus ei lähtenyt. Bellan turkki projekti onkin sitten hieman isompi. Mummo on päässyt ihan rehupelleksi. Hieman aloitin nypintää, mutta kyllä siinä vielä työsarkaa on. Olen vaan laittanut ohennussakset ja trimmisakset jonnekkin hyvään talteen...

Illalla tein vielä kaikkien koirien kanssa seuraamista törppöjen kanssa eli pujottelin niiden välissä. Lisäksi otin suoraa luoksetuloa virallisesti sekä vauhdilla. Kaikki koirat oli tosi innokkaita, pitäisi vaan aina keksiä jotain erilaista tapaa treenata. On vaan niin huono mielikuvitus, mutta onneksi voi aina katsella muiden treenivideoita ja poimia sieltä vinkkejä

Keskiviikkona käytiin lenkkeilemässä Minnan ja poikien sekä Tiian ja Kodan kanssa Elonkierrossa. Hienosti tuli koiruudet keskenään toimeen jopa Bella-mummo pysyi vauhdissa mukana eikä ollut edes pahemmin järkyttynyt kun tapasi Koda-Kelpien. Fyra piti tietenkin kunnon jöötä ja laittoi ukot järjestykseen. Sillä on pientä valeraskautta, mitä ei huomaa muuta kuin hieman kiukkuisesta käytöksestä sekä alimmat nisät on hieman turvoksissa. Oli kiva taapertaa hangessa isommalla porukalla. Kiitos kavereille lenkistä!.

Lenkin jälkeen hieman tokoiltiin. Otin Fyran kanssa ensin tunnaria ominpäin ja se onnistui kahdesti hyvin. Sitten Minna toimi liikkurina ja Fyralle tapahtui Uuno-bc:t ilmeisesti mun koirassa on jotain samaa kuin bordercolliessa. Fyra on astetta fiksumpi eläin. Se meni hieman hämilleen liikkurista vaikka me sitä joskus pari kertaa ollaankin otettu. Fyra oli ihan sitä mieltä, että Minna vei sen kapulan!. Tätä täytyy nyt treenata niin että joku muu vie sitä omaa sinne jotta se tajuaa ettei kukaan sitä ole pöllinyt... Yksinään (mun tekemänä) se osaa tunnarin. Lisäksi otin seuraamispätkiä, auton kiertoja sekä noutoa. Olen tuskaillut Fyran tuomisen kanssa, mutta eihän se ole mikään ongelma... Kun sanoo vierelle niin se tuo kapulan perusasentoon. Pöllö minä en ole aikaisemmin käyttänyt tuota käskyä vaan ehdollistanut sitä johonkin toiseen sanaan Fyra istuu kapula suussa vierelle, mutta tällä hetkellä sylkäisee sen ennen kuin ehdin ottamaan sen mun jalkoihin. Tätä täytyy nyt treenta erikseen. Ehkä mulla on siihenkin joku sana takataskussa mitä en vaan ole muistanut käyttää

Torstaina sain pestyä ja föönattua Lucaksen. On jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä tuo projekti, mutta ensin oli kurakelit ja sen jälkeen tuli hervoton pakkanen. Nyt poika on taas puhdas jellona Illalla lähdettiin sitten Fyran kanssa tämän vuoden meille ensimmäisiin Purina-Centerin aksatreeneihin. Meillä oli tällä kertaa kouluttajana MM-mitalisti Tuulia Liuhto. Ihan kiva kun saa oppia erilaisilta kouluttajilta. En ole vielä koskaan ollut Tuulian opeissa joten oli kiva kokeilla uutta kouluttajaa.

Tuulia oli tehnyt meille 23 esteen radan jossa teemana oli pääasiassa pimeät putkikulmat ja välistävedot. Mä niin tykkään tuon hallin pohjasta!. Se on todella kimmoisa ja joustava, siinä tuntuu niin helpolta juosta eikä se ole yhtään liukas. Fyra oli innoissaan, vaikka se perinteiseen tapaansa suoritti ensin itsenäisesti parit putket ja kontaktit... Tottakai hänen piti esitellä taitojaan. Sain mielestäni ohjattua Fyraa ihan hyvin. Mitään suurempia virheitä ei saatu aikaiseksi, paitsi aluksi Fyra ei meinannut millään irrota pöydälle. Tehtiin sitä lelupalkalla jolloin se lähti pöydälle imuttamaan paremmin. En kyllä muista koska me ollaan viimeksi treenattu pöytää?. Se ei kuulu siihen perus treenilistaan, pitäisi varmaan  kuulua ajoittain?. Kepit meniin kahdesti ja ekalla kerralla Fyra jätti kummasti pari keppiväliä pujottelematta. Se ampaisi aina hirveetä vauhtia eteen, vaikka siellä ei ollut muuta kuin sivussa aa?. En tiedä katsoiko se sitä vai mistä moinen johtui?. Todettiin Tuulian kanssa että se on joku hetkellinen aivojumi sillä se ei ole Fyran tapaista ollenkaan. Toiseen suuntaan se pujotteli joka kerta kepit kun mentiin ne radalla toisen kerran. En ymmärrä mitä se näki jossain?. Tehtiin keppien palkkausta myös lelulla. Rytmi oli parempi kun Tuulia heilutti lelua edessä, maahan sitä ei voi Fyran kanssa laittaa koska menee siitä "koomaan".

Päästiin koko 23 esteen rata läpi ja mulla oli treenien jälkeen tuskahiki. En tiedä koska osaan sinne pukeutua oikein?. Aina liikaa vaatetta Ensi viikolla onkin sitten taas Jaakko kouluttamassa meitä.

Perjantaina oli superpitkä päivä. Ensin työpäivä ja siitä suoraan Hämeenkyröön Duon kanssa tapamaan Olafia. Mennessä oli ihan mukava ilma ajella Ideaparkkiin asti, mutta sen jälkeen alkoi pyryttämään lunta ja sitä riitti sitten koko kotimatkan ajan. Oltiin Duon kanssa viimeksi käsittelyssä ennen loppiaista ja silloin oli tapahtunut edistystä. Tällä kertaa sitä ei ollut tullut Tiesin tämän jo ennen kuin sinne mentiin. Viimeksi ero oli havaittava ja nyt vasenpuoli oli edelleenkin huonompi ja sen olisi pitänyt tulla paremmaksi. Duo sai paikallisesti akuuttia laseria ja jalkoja jumpattiin. Kauhean hyvältä ei näytä kun oireet ovat selvästi neurologisia. Tarvisi ottaa magneettikuvia yms.  Siihen en kuitenkaan lähde, koska kyseessä on sen verran hankala paikka niin leikkauskaan ei ole välttämättä mahdollista.

Kyselin Olafilta hänen mielipidettään Duon selästä ja mikä siellä mahdollisesti on vialla. Duolla on selässä siis spondyloosi joka tässä tilanteessa ei ole se "juttu" vaan tippumisen seurauksena siellä on ilmeisesti spondyloosi silta mennyt poikki minkä vuoksi se luupiikki painaa hermoihin toinen vaihtoehto on välilevy joka siellä liikkuu edestakaisin. Saatiin nyt jumppaohjeita jalkaan ja 10 päivän päästä olen taas Olafiin yhteydessä. Ellei mitään ihme parantumista tapahdu niin ei kauhean hyvältä näytä Duon osalta.

Käsittelyn jälkeen Duo oli taas niin iloinen ja onnellinen. Kotona se juoksi pomppien autoa ympäri ja sisälle se meni rinta kaarella pörhistellen. Hän oli ollut minun kanssani kaksin liikenteessä. Mun rakas Duo

Viikonloppu oli pitkästä aikaa vapaata tai ei se nyt ihan kokonaan ollut vapaata. Aina pitää olla jotain pientä ohjelmaa viritettynä. Lauantaina lenkkeiltiin Fyran ja Bellan kanssa Johannan ja Jackyn kanssa. Aluksi piti mennä Mustialaan lenkille, mutta vaihdettiin se sitten Saareen kun ilma oli kovin tuulinen. Kiva hieman vaihdella kohteita välillä. Tehtiin ensin lenkki ja sen jälkeen hieman treenailtiin tokoa.

Otettiin ruutua kahdella ruudulla joissa oli pitkä väli. Vein lelut ruutuihin ja lähettelin Fyraa sinne. Hyvin löysi ruudun, vaikka musta tuntui että välillä se keskittyi johonkin ihan muuhun. Fyra on kyllä aika hauska tapaus, sen kanssa ei voi treenata kauhean vakava ilme naamalla. Sitä saa nauraa lähes tulkoon joka kerta kun se keksii jotain hauskaa... Bella-Mummokin kokeilin ruutua ja hyvinhän Mummokin sen osasi. Jackyä tämä mummon osaaminen selvästi ihmetytti Katsoi muutaman kerran kun Bella "treenasi". Lisäksi otin Fyran kanssa seuraamisen pätkiä jossa kontakti oli hyvä ja lopuksi muutama suora luoksetulo. Kivaa treenailua ja lenkkiä, kiitos siitä Johannalle!.

Sunnuntaina korkattiin sitten tämän vuoden kisat. Alunperin mun suunnitelmissa oli totaalitauko tammi-helmikuu. Kun tilanne Duon kanssa on mitä on niin tulin siihen tulokseen, että mun on vaan mentävä kisoihin ja kisattava. Mitä pidemmälle olisin tämän vuoden starttia siirtänyt niin sen vaikeammaksi se mulle olisi tullut. Onneksi tein vielä lauantaina tuon yhteenvedon edellisestä vuodesta niin mulle tuli superhyvä mieli mennä kisoihin.

Niin me sitten lähdettiin Fyran kanssa kaksistaan kohti Hyvinkäätä ja Janakkalan Koirakerhon kisoja. Olin ilmoittanut Fyran kahteen starttiin, hyppikselle ja agiradalle. Saavuttiin kisapaikalle tuntia aikaisemmin ja sain hyvin kannettua häkit ja tavarat sisälle lämpimään halliin. Käytiin pitkällä lämppärilenkillä ja saavuin sisälle 15 min ennen rataan tutustumista. Kaskummaa kun vuosi vaihtuu mutta jotkut tavat vaan pysyvät vakiona eli myöhästyin sitten rataantutustumisesta. Siellä kentällä oli täysi kuhina päälle. Kuoma-saappaat jalassa ja täysi toppavarustus päällä kauhealla kiireellä radalle. Mulla oli hiki!.

Molemmilla radoilla tuomarina toimi Anne Savioja. Hyppis oli jouheva, mutta sieltä löytyi kyllä vääriä hyppyjä, suuntia sekä putkia. Tarkka rata, mutta ei mitenkään ylipääsemätön. Onneksi se jäi helposti mieleen kun mun tutustumisaika jäi vähiin. Fyra starttasi loukan loppu päässä joten sain hyvin miettiä vielä rataa. Fyran rata meni kivasti, mutta Fyra liukasteli tosi pahasti Se veti sliipat useampaan otteeseen ja mitä enemmän se liukasteli sitä varovaisemmaksi mun ohjaus muuttui. Saatiin kyllä radalta nolla ja etenemisnopeus oli 4,1 m/s. Sillä lohkesi sij. 3./27. Hyvä kisavuoden aloitus kun ekasta startista heti nolla ja sijoitus!.

Jos mulla on tapana myähästyä rataantutustumisesta niin toinen missä en ole koskaan paikalla on palkintojenjako. Olen lähes tulkoon aina kävelyttämässä koiria tai sitten en ole vaan tajunnut että me ollaan palkinnoilla. Tämän osalta meidän vuosi alkoi paremmin sillä me ei missattu tällä kertaa palkintojen jakoa. Mentiin Fyran kanssa pokkaamaan uusi lahjakortti kisoihin sekä lelu ja ruokaa. Mua nauratti Fyra kun se ihan röyhisteli rintaansa ja käveli kuin prinsessa konsonaan palkintojen jakoon. Aivan kuin kaikki olisi taputtaneet juuri hänelle

Agirata oli myös profiililtaan kiva muutamaa kiperää paikkaa lukuun ottamatta. Tällä kertaa seisoin radan vieressä kuin tatti joten en myöhästynyt tutustumisesta. Olisi varmaan pitänyt myöhästyä jos tuloskin olisi ollut sen puitteissa parempi?. Tälle radalle Fyra lähti selvästi varovaisemmin kuin edelliselle. Se suoritti rataa ihan nätisti kunnes minä tein pakkovalssin ja toiselle hypylle sylivekki-persjätön joka hieman sitten epäonnistui... Fyra suuntasi hyppynsä väärään suuntaan ja sen jälkeen alkoi katsomaan putkea. Ei mennyt sinne kun huusin, mutta hyppäsi hypyn takaisin eli tältä radalta hylly. Hyvähän se on uusi hylly saada tämän vuoden palkinnoille

Fyra Hyvinkäällä 15.01.2012 HR: 0 (-4,41) sij. 3./27.

Vuosi vaihtui ja on jälleen aika muistella mitä meidän jengille tapahtui viime vuonna. Tämä oli itseasiassa hyvä idea koota kaikki suoritukset viime vuodelta kokoon. Loppu vuosi oli niin raskas (Lucaksen ja Duon sairastumiset) että olin unohtanut melkein meidän kaikki hyvät asiat vuodelta ja niitä oli paljon!.

Vuosi oli tapahtumarikas ja menestystä tuli lähes tulkoon jokaisessa lajissa mitä kokeiltiin. Paljon onnenhetkiä ja retkiä hyvien ystävien kanssa. Terveyden osalta Fyra ja Bella oli  koko vuoden terveinä. Duon selän romahtiminen ja Lucaksen ristisiteen repeäminen toi vuodelle sen mustan verhon. Suurimman murheen aiheuttaja oli ehdottomasti Duo jonka vointia seurataan edelleenkin.

Tuloksien osalta jokainen koira loisti omalla tavallaan. Kesällä Bella sai osallistua 7. SM-kilpailuihinsa. Duo menestyi sekä agilityssä että näyttelyissä ja Fyra... Täytyy todeta, että Fyrasta on tullut oikea monitoimikoira. Hyviä tuloksia jokaisessa lajissa, mun Manki

Toivon, että kuluva vuosi tuo meidän vuoteen onnellisia hetkiä ja ilon aiheita. Iso kiitos kaikille niille jotka ovat olleet meidän vuodessa mukana

Bellan vuosi 2011:

• Kilpaili yhteensä 24 kilpailua joista nollia 8 kappaletta (29%) 
• Jäähdytteli syksyn ja kilpaili ainoastaan hyppyradoilla
• SM-kilpailuissa Nastolassa hyppyradalta tulos 6,46 (ohjaaja juoksi keppejä päin ja Bella joutui aloittamaan väärin. Siitäkin huolimatta etenemä yli 4 m/s.)
• Täytti 03.10.2011 11-vuotta!

Duon vuosi 2011:

• Kilpaili yhteensä 24 kilpailua joista nollia 8 kpl (30%) joista kaksi tuplanollaa
• Yhteistuloksissa (agi + hr) yksilö kilpailussa Etelä-Hämeen Piirinmestaruus sij. 1 => Osallistumisoikeus vuoden 2012 SM-kilpailuihin!
• Osallistu 4 vuoden näyttelytauon jälkeen 2 näyttelyyn Suomessa. Molemmilla kerroilla ROP-veteraani (28.05.11 Helsinki ja 16.07.2011 Pöytyä) sekä toisella kerralla myös ROP (Pöytyä 16.07.2011)
• Tuli Tanskan Muotovalioksi (Vejen 31.07.2011)
• Tuli Pohjoismaiden Muotovalioksi (Vejen 31.07.2011)
• Oli Saksassa rodun kotimaassa ROP-veteraani sekä sai Sertin (Bremen 30.07.11)
• Loukkaantui marraskuussa tiputtuaan 1,5m ojaan pää edellä kierteisellä voltilla => selkä romahti (välilevy). Samalla Duolla todettiin spondyloosi.

© Taija Forsten

Fyran vuosi 2011:

• Kävi 12 näyttelyssä joista kaikista laatuarvostelusta erinomainen, sai 5 x Sert, 7 x Cacib. Yhteensä 7 x Rotunsa Paras ja  1 x VSP. 1 x PN-2 (PN-1 oli Duo)
• Tuli Liettuan Muotovalioksi (Vilna 19.03.2011) Liettuanvoittaja 2011!
• Tuli Eestin Muotovalioksi (Tallinna 05.06.2011) Eestinvoittaja 2011!
• Tuli Baltian Muotovalioksi (Tallinna 05.06.2011)
• Tuli Tanskan Muotovalioksi (Vejen 28.07.2011)
• Tuli Pohjoismaiden Muotovalioksi (Vejen 28.07.2011)
• Oli Saksassa rotunsa kotimaassa ROP ja sai sertin (Bremen 30.07.2011)
• Kilpaili agilityssä 31 kilpailua joista nollia 20 kpl (60%) joista kolme tuplanollaa
• Sai molemmat AVA-kellot tikittämään saaden Valkeakoskella 22.05.2011 sekä A-Sertin ja H-Sertin (Salme Mujunen)
• Toinen A-sert Helsingissä 28.08.2011 luokkavoitolla (Anne Huittinen)
• Toinen H-Sert Tampereella 17.09.2011(Kari Jalonen)
• Osallistui ensimmäisen kerran Etelä-Hämeen Piirinmestaruuskilpailuihin sij. 5.
• Sai arvokisa vaatimukset täyteen vuoden 2012 SM-kilpailuihin ja MM-karsintoihin
• Kilpaili yhden tokokilpailun alokasluokassa saaden 1-tuloksen (Ilkka Sten)
• Voitti Tsaun epävirallisissa kilpailuissa Iron Dog-tittelin (Pujottelu+Knock Out+avointen agiradalta sai pisteitä ja parhaimmat pisteet kerännyt koira sai tittelin. Tässä oli siis kaikki minit, maksit ja medit mukana). Fyra voitti avointen agiradan sekä Knock Out-kilpailun, pujottelussa sij. 3.
• Fyra the monitoimikoira

Lucas vuosi 2011:

• Vietti elämäänsä oloneuvoksena erinomaisin tuloksin
• Tyttöjen maskotti ja tsemppari
• Sohvanlämmittäjä
• Loukkasi lokakuussa 2011 vasemman takajalkansa josta leikattiin ristisiteet

© Johanna Kuusi

Muutama kuvamuisto vuodesta 2011:

Maanantaina Tolppa toi mulle Fyran töihin ja lähdettiin siitä suoraan lämppärilenkille. Sitä ennen Fyra oli ehtinyt jo käymään porukoiden kanssa lava-auto ajelulla sekä veljenpoikien lätkätreeneissä. Fyra oli tapansa mukaan mennyt hyvin mukana. Mua ihan nauratti kun näin sen jo kaukaa parkkipaikalta. Se käveli kuin Väiski Vemmelsääri, mun mielestä ländereillä on omanlainen kävelytyyli ja sen erottaa jo kaukaa

Illan aksatreenit meni hyvin. Meilllä oli "valvova silmä" paikalla. Sain tehtyä heti radalta nollan ja sen jälkeen alettiin hiomaan pikku tarkemmin ohjausta. Mun pitäisi enemmän alkaa käymään ohjauksellisesti siellä "äärirajoilla". Olen vaan turtunut siihen että mun piti olla vanhojen koirien kanssa esteen lähellä (muuten tuli kielto). Nyt voin oikeasti irrota melkein minne tahansa ja Fyra kestää sen. Saatiin tehtyä tosi hyviä pätkiä ja Fyra oli hyvin innokas. Yhtään ei huomannut eilistä rääkkitreeniä, vaikka mun kintuissa se taisi vielä tuntua Fyra sai erityisesti kehuja estevarmuudesta ja esteosaamisesta. Se on Fyralla tosi hyvää ja sitä pitäisi paljon enemmän hyödyntää. Jopa minä sain kehuja omasta ohjausvarmuudestani. Mun tuli hyvä mieli, iso kiitos kouluttajalle!.

Keskiviikkona kävin omatoko treeneissä. Alku ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta onneksi en ehtinyt pelästymään eikä Fyrakaan tajunnut tilanteen vakavuutta. Otettiin pari kertaa ruutua, muutamat luoksetulot lelupalkalle ja sitten ihan kokeenomaisesti. Siinä perusasento valui koska oli NIIN liukas pohja. Lopuksi vielä seuraamista ja kääntymisiä. Siinä palkka kontaktista. Parani taas koko ajan loppua kohden. Mun pitäsi taas tehdä ihan kunnon treenilista jotta kaikkia asioita tulisi tehtyä järjestelmällisesti.

Torstaina tehtiin treffit Minnan ja poikien kanssa Elonkierrossa. Lenkin alussa riitti taas ääntä ja meteliä. No meidät ainakin kuulee tosi hyvin kun johonkin lähdetään. Mun kahdesta koirasta Bella & Fyra lähtee todella hyvä ääni, vaikka pahimmat mekkaloitsijat ovat kotona... Oli niin ihanaa kävellä kaikessa rauhassa lumisessa maisemassa. Lopuksi otettiin vielä Fyran ja Uunon kanssa paikallamakuu. En ole sitä treenannut ulkona syyskuun jälkeen. Nyt laitoin Fyran alle viltin, ettei se jäädy paikalleen. Fyra oli koko ajan tosi rauhallinen ja tarkkaavainen. Jatketaan nyt sisätreeniä niin kauan kunnes lämpimät ilmat tulevat. Siihenkään ei ole enään pitkää aikaa

Lauantaina menin jälleen iltavuoroon joten käytiin aamusella Johannan ja poikien kanssa pitkästä aikaan yhdessä lenkillä. Tehtiin tällä kertaa lenkki Syrjäharjun maisemiin. Oli ihana kävellä lumisessa maisemassa pikkuisessa pakkasessa. Tehtiin mukava puolentoista tunnin lenkki ja koirat saivat jolkotella vapaana. Lenkin yhteydessä sain musertavan tekstiviestin. Hyvin surullista Täytyy vaan nauttia jokaisesta hetkestä sillä koskaan ei tiedä mikä hetki on se viimeinen näiden karvanaamojen kanssa. Tämä kyllä lähinnä tuntui kuin pahalta unelta.

Tänään sunnuntaina suunnattiin Minnan ja Rokan kanssa kohti Längelmäkeä. Pakattiin Fyra mukaan autoon ja huristeltiin Kana-Areenalle aksailemaan Vuorelan Lotan oppeihin. Olispa meilläkin sellaiset maisemat ja semmoinen lämmin treenipaikka. Mieluusti voisin siellä treenata useammankin, harmi vaan kun ajomatka on sen verran pitkä... Lotta oli suunnitellut meille sellaisen mukavan 28 esteen radan jossa oli ihan kivasti vääntöä. Mä sain ihan kunnolla pyörittää itseäni ja koiraani jota en kauhean useasti harrasta. Muutenkin yritin katsoa sellaisia ohjausvalintoja jota en yleensä käytä. Mä jopa tein taas niitä sylivekkejä ja persjättöjä. Ekalla osuudella päästiin esteelle numero 21 asti. Mulla oli aluksi taas hieman ongelmia oman asenteen kanssa. Jotenkin se pohja tuntui taas oudokseltaan tosi pitävältä joten juokseminen oli sellaista sipsuttamista. Saatiin kyllä se oikea asennekkin esille kunhan hieman potkittiin. Minna kyllä puhui jostain sähköpannasta Sen kanssa ei varmaan uskalla enää treenata jos se laittaa sen mun kaulaani

Tokalla osuudella tehtiin 17.-28. esteet ja lopuksi yritin tehdä koko rataa lävitse. Tällä kertaa en kyentynyt tekemään nollalla koko rataa lävitse. Tai jos olisin oikein imprivisoinut niin ehkä se olisi tullut. Mun oli taas tosi vaikeata keskittyä ohjaamiseen kun tuli pienillä alueilla paljon tekniikkaa. Muutaman kerran sotkeennuin ja tein eri ratkaisuja mitä olin suunnitellut. Hyvä taitohan tämäkin on eikä sitä kisoissa kukaan huomaa. Lotta kuitenkin tiesi miten sen olin oikeasti suunnitellut. En voinut huijata...

Päivän treenilistalle meni tällä kertaa: pyöritykset -> lähdettävä ajoissa pois! ja lisäksi vedot kontakteilta putkien vääriin päihin. Duon ja Bellan kanssa ne onnistuu, mutta Fyran kanssa rytmittämisen kanssa ongelmia. Tosin mulle tuli treenien jälkeen mieleen, onkohan niitä koskaan tehty tai treenattu?. Ei ainakaan heti tule mieleen... Päivän positiivinen oli ehdottomasti: persjätöt!. Ne alkaa oikeasti onnistumaan, tälläkin kertaa ajoitukset kohdillaan. Mä alan oikeasti huolestumaan

Iso kiitos Minnalle tämänpäiväisestä retkestä ja seurasta. Tämä ei varmaankaan jää meidän viimeiseksi reissuksi, uusia vaan suunnittelemaan ettei aika käy liian pitkäksi