Ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia ihanista kannustavista sanoista koko viikonlopun ajan. Tuntui niin hienolta saada kannustavia viestejä tänne blogiin, mailiin, puhelimeen ja naamakirjaan. ISO KIITOS!. Ilman teitä en varmaankaan olisi pystynyt itseäni tähän tsemppaamaan.

Viikonloppu meni käytännössä kokonaan maanantaihin tsemppaamisessa. Päässä pyöri miljoona asiaa ja pikku pirut olkapäillä kuiskivat ikäviä asioita alitajuntaan. Tolpan kanssa yhdessä mietittiin niitä vaikeitakin asioita. Päätettiin valmistautua leikkaukseen niin että mikäli siellä on jotain todella pahasti vialla jäisi Duo leikkauspöydälle. En missään vaiheessa olisi halunnut antaa Duon kärsiä mikäli tilanne olisi näyttänyt niin pahalta. Monet itkut itkettiin ja Duoa halailtiin. Sitä yritti olla kamalan positiivinen mutta viikonloppuna Duolla alkoi selvästi olemaan kovia kipuja. Öisin se vuosi todella paljon verta häkkiin. Sunnuntaina jouduin jättämään Duon vanhemmille kun se sai jonkinlaisen kipukohtauksen. Hetken aikaa kävi mielessä että nytkö se on menoa ja kestetäänkö me aamuun asti. Rimadylin vaikutuksen alkaessa Duon tärinä takajaloissa loppui ja Duo lopetti älyttömän tassujen kirputtamisen.

Aamulla menin vanhemmille ja pelkäsin avata oven. En tiennyt yhtään missä kunnossa Duo oli yön jäljiltä. No vastaan tuli aina niin reipas Duo. Hieman tehtiin aktiivijuttuja ja temppuja. Duo oli koko ajan innolla mukana tekemässä kaikkea. Kuinka odottavan aika voi olla niin pitkä?. Ennen leikkausta käveltiin vielä yhdessä pieni pissa-kakkalenkki. Duo oli selvästi onnessaan kun se pääsi minun kanssa kaksistaan. Koko lenkistä ei meinnannut tulla mitään kun se roikkui lapasissa ja hihoissa. Duo luuli selvästi pääsevänsä johonkin agijuttuun mukaan. Eläinlääkärille mentiin häntä kaarella. Ihan kuin se olisi tiennyt/aavistanut että jotain hyvää tulee hänelle tapahtumaan sillä Duo kävi heti syliini nukkumaan. Duo oli uskomattoman rauhallinen ja rento vaikka normaalisti se hieman jännitti lääkäriä.

Duo sai nukutuspiikin ja juteltiin eläinlääkärin kanssa. Itse kannoin Duudsonin leikkauspöydälle makaamaan. Kilpinen pyysi hetkeksi odottamaan jotta saisi Duon avattua ja katsottua miltä tilanne vatsassa näyttää. Ne minuutit taisivat olla pisimmät hetket mitä olen joutunut odottamaan. Kuulin selvästi ne askeleet mitkä lähestyivät odotustilaa. Helpotus oli kuitenkin suuri sillä kasvain oli kiinni munasarjassa. Tässä tapauksessa kaikista helpoin vaihtoehto eli selvisimme munasarjojen & kohdun poistolla (normaali sterilointi). Sain mennä katsomaan mahassa olevaa mönttiä. Hetken aikaa pelkäsin pyörtyväni mutta ihmeen hyvin sain pidettyä itseni rauhallisena. Kilpinen näytti normaalin munasarjan sekä tämän vasemman munasarjan jossa oli kiinni kasvain. Kasvain oli valtava ja siinä oli runsaasti verisuonia.

Tunnin kuluttua hain Duon ja ehdin sillä välin kävelemään Bellan, Lucaksen & Fyran kanssa pitkän lenkin. Eläinlääkärissä sain kuulla että Duon leikkaus oli onnistunut hyvin. Kasvain oli ollut kooltaan todella suuri 10x10cm (!). Ilmeisesti kasvaimen ohuet hiussuonet olivat repeytyneet ja ne aiheutti verisen vuodon. Eläinlääkäri kiitteli että onneksi revenneet suonet olivat hiussuonia eikä pikkurillin paksuinen pääsuoni. Mikäli se olisi revennyt olisi Duo menehtynyt muutamassa tunnissa. Käytännössä oli todella onni että kasvain huomattiin näinkin ajoissa. Soviittiin että näyte lähetetään eteenpäin patologille tutkimuksiin. Näytteen tulos saadaan ensi viikon lopulla. Mikäli se on pahanlaatuinen saamme tietää voiko se lähettää etäpesäkkeitä, mutta kasvain saatiin onneksi kokonaan poistettua eikä sinne jäänyt mitään. Tämä on tietysti hyvä asia mikäli se on pahanlaatuinen. Kun kysyin Duon viime aikaisista kivuista, totesi lääkäri että kyllä sillä aikamoiset kivut on viime viikkoina ollut. Varsinkin vuodon alkamisen jälkeen (ti-ke välinen yö). Duo on aikamoinen sissi jolla on ihan älytön kipukynnys, ei voi muuta todeta.

Tällä välin kun me juttelimme eläinlääkärin kanssa oli Duo kuullut ääneni ja alkanut leikkaushuoneen lattialla nousemaan pystyyn. Oli niin ihana nähdä Duo vaikka se ei ihan hehkeimmillään ollut. Pelästyin kovasti  selässä olevaa mönttiä, avustaja nauroikin että pelästyinkö patin siirtyneen selkäpuolelle. Se oli kuitenkin vain nestepatti. Duo oli selvästi mielissään kun kannoin sen omaan autoon ja ajelin kotiin. Pihalle se nousi istumaan takaluukussa silmät itä-länsi asennossa. Hassu koira yritti jopa hieman heiluttaa pökerryksissä häntäänsä. Sisällä Duo pääsi omaan vaaleanpunaiseen kevythäkkiin lepäämään. Hetken aikaa odotin Tolppaa joka oli vienyt Onnin kerhoon ja nutkutti Eemeliä vaunuissa. Oli todella vaikeata lähteä töihin ja jättää Duo nukkumaan häkkiin.

Olo oli aika huojentunut kun kahdeksan aikaan pääsin kotiin ja oven aukaistuani Duo käveli pökertyneen oloisena haukkuen & häntä heiluen vastaan. Tällä hetkellä Duo ei ole vielä kertaakaan valittanut kipuaan sillä on selvästi parempi olla jo nyt. Yöt Duo tulee viettämään vanhemmillani ja muut koirat on minulla. Näin varmistetaan ettei yön aikana pääse mitään tapahtumaan. Toistaiseksi Duolla ei ole vielä ollut koppaa päässä, mutta yöksi se on pakko laittaa. Ainakaan vielä Duo ei ole kertaakaan yrittänyt nuolla haavaansa, mutta pakkohan sitä kopperoa on pitää silloin kun ei pystytä itse vahtimaan.

Kaksi-kolme päivää tulisi varoa voimakkaampaa hyppelyä sohville yms. Kahden viikon kuluttua mennään katsomaan miten tikit ovat sulaneet pois ja siihen asti harrastamme vain pissalla käymistä. Kyllä se tästä taas iloksi tulee muuttumaan...