Torstaina mentiin Fyran kanssa Turkuun Janitan agioppeihin. Fyra oli taas niin mahtava pikkupentu. Kyllä se taitaa väkisinkin näyttää siltä että siitä taitaa tulla agikoira. Niin huippuosaava se on jo nyt!.

Teemana oli tällä kertaa kierrot. Fyran kanssa oltiin kotosalla hieman kiertoja treenailtu joten eipä nuo tuottaneet mitään ongelmia Hitti-areenalla. Enkkuputkeen lähettämiset toisesta päästä suoraa putkea (pimeään kulmaan) onnistui täydellisesti samoin lähetykset kepeille (puoli välistä verkkokeppejä). Pöytä-u-putki-pöytä osio meni valssin kanssa täydellisesti, Janita kehui suoritusta mallikelpoiseksi. Puomin alastulolla tehtiin nokkimista ja Fyra on hiffannut jo hyvin idean, nyt voisi pikku hiljaa liittää käskyn mukaan. Uutena esteenä otettiin keinua joka oli ihan miniminikokoinen. Siinä palkkaus tehtiin samanaikaisesti pamauksen kanssa. Ihmeen hyvin tämäkin meni vaikka otimme sen ensimmäistä kertaa. Omat kädet tuntuvat koko ajan olevan tiellä... Kotiläksyksi saatiin sylkkärit joita ollaan ahkerasti yritetty treenailla kiertojen ohessa.

Perjantaina kävelin aamulla pitkän metsälenkin Bellan, Lucaksen & Fyran kanssa ennen kuin mentiin muutamaksi tunniksi Duon seuraksi. Bella on onneksi loppu viikosta ollut jo hieman reippaampi eikä ole enää ollut niin ressukka ilman Duoa. Innostui jopa muutamana aamuna leikkimään Fyran kanssa. Yleensähän Fyran juoksuttamisesta vastaa joko Lucas tai Duo. Illalla mentiin näytelmäkoulukseen joka meni ihan poskelleen. Lähdin koulutuksesta itku kurkussa ja aivan järkyttyneenä. Syynä ei ollut Fyran käytös vaan puhelu jonka sain kesken koulutuksen. Duon koetulokset tulivat jo perjantaina kiirellisenä vaikka niiden piti tulla vasta tämän viikon lopulla. Vastaanottoavustaja Anne soitti tuloksista jotka Jukka oli heti käskenyt minulle ilmoittamaan. Tulokset eivät olleet aivan sitä mitä odotin vaikka pahempaankin oltiin varauduttu. Duon kasvain on pahanlaatuinen... Siinä vaiheessa kaikki loppu teksti meni aivan ohi sillä olin niin järkyttynyt etten saanut kyyneleiltä edes kunnolla puhuttua. Muistiin jäi sanat karsinogeeninen ekseema kakkonen eli asteikolla 1-5 (5 on pahin). Etäpesäkkeiden mahdollisuus on kohtalainen ja ne voi levitä veren ja imusolmukkeiden kautta ympäri kehoa. Jukka ei ollut muutoksia nähnyt muissa kudoksissa kun Duon oli leikannut. Muuta en puhelusta muista. Ensi maanantaina mennään tarkistuttamaan tikit ja konsultoin silloin paremmin Jukkaa.

Perjantai ja osaksi lauantai meni vielä aivan shokissa. Itkua riitti ja Duo halittiin taas tuhat kertaa enemmän. Päässä oli vain ajatus: miksi juuri Duo? ja mistä se on syövän saanut?. Nyt ollaan eilisestä asti oltu hieman valoisampia. Kyseessä on 2-asteikko ja etäpesäkkeillä on vain kohtalainen mahdollisuus ei se nyt vielä tarkoita sitä että kasvaimet ovat vallaneet koko elimistön. Lisäksi kasvain oli munasarjassa joten se on hormoniperäinen nyt kohtu ja munasarjat ovat poissa joten senkin osalta kaikki on ihan positiivista samaten se että kasvain oli selkeärajainen ja se saatiin kokonaisena pois.

Elämä on elämistä varten ja nyt nautitaan sekä eletään päivä kerrallaan. Treenataan ja kisataan niin kauan kun Duolla intoa piisaa ja vauhtia riittää. Duo on kuitenkin  toiminnankoira joka rakastaa tekemistä. Tällä hetkellä (viikko leikkauksesta) Duo on kuntoutunut jo niin hyvin että on aivan normaali itsensä. Iloinen & reipas ja valmiina tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Vielä levätään, mutta pientä aivojumppaa tehdään monta kertaa päivässä. Ehkä se on vaan niin että Extreme Duudsonin tulee lähteäkkin maanpäältä vähän poikkeavammalla tavalla kuin muiden. Samalla tämä oli muistutus siitä että jokainen päivä eletään täysiä eikä enää yhtään jossitella. Mennään ja tehdään yhdessä sekä ennen kaikkea pidetään hauskaa & nautitaan elämästä!.